Uimataitoa tulisi opettaa
päiväkodista alkaen

TS/Jari Laurikko<br />Koulujen uinninopetus on ratkaisevassa asemassa suomalaisten uimataidon kartuttamisessa, sanoo kirjoittaja ja toteaa, että lasten vanhemmilla on oikeus vaatia koulua huolehtimaan opetusvelvollisuudestaan.
TS/Jari Laurikko
Koulujen uinninopetus on ratkaisevassa asemassa suomalaisten uimataidon kartuttamisessa, sanoo kirjoittaja ja toteaa, että lasten vanhemmilla on oikeus vaatia koulua huolehtimaan opetusvelvollisuudestaan.

Tämän vuoden hukkumistilastot ovat olleet surullista luettavaa. Syyskuun loppuun mennessä on Suomen Uimaopetus- ja hengenpelastusliiton keräämien ennakkotietojen mukaan hukkunut jo 205 ihmistä. Vuonna 1996 Suomessa hukkui yhteensä 144 ihmistä, joten tämä vuosi näyttää tilastollisesti synkältä.

Erityisesti uinnin yhteydessä tapahtuneet hukkumisonnettomuudet ovat lisääntyneet merkittävästi. Kun vuonna 1996 uidessa hukkui 37 ihmistä, niin tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä uidessa tapahtuneita hukkumisonnettomuuksia on jo 78. Erityinen huomio kiinnittyy lasten ja nuorten suureen määrään. Elokuun loppuun mennessä 17 alle 15-vuotiasta lasta on hukkunut.

Suomalaisten uimataito on luultua paljon heikompi. Vuonna 1993 tehdyn kyselytutkimuksen perusteella noin 60 prosenttia ilmoitti pystyvänsä uimaan yhtäjaksoisesti 200 metriä, mitä pidettiin silloin uimataidon vähimmäisvaatimuksena. Täysin uimataidottomaksi itsensä luokitteli noin 10 prosenttia ja noin 30 prosenttia ilmoitti osaavansa uida jonkin verran.

Vuonna 1996 pohjoismaisessa kokouksessa uimataidon määritelmää hieman muutettiin. Uuden pohjoismaisen määritelmän mukaan uimataitoinen on henkilö, joka pudottuaan uintisyvyiseen veteen, niin että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle, ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään. Väitän, että tämän määritelmän perusteella Suomessa on uimataitoisia ihmisiä alle 50 prosenttia. Pidän sitä huolestuttavana lukuna maassa, jossa on tuhansia järviä, veneitä, kesämökkejä ja talvisin pilkkijöitä.

Mitkä ovat ongelmat ja syyt synkkien tilastojen takana? Näitä kysymyksiä on mietittävä, vaikka tuskin löydämme vain yhtä vastausta.

Hukkumisonnettomuuksien tehokkain ehkäisykeino on tunnetusti riittävä uimataito. Uimataidon tulisi olla kansalaistaito ja sitä tulisi opettaa päiväkodista alkaen. Tänä päivänä lastentarhaopettajilla on siihen valmiudet, kunhan heille annetaan siihen mahdollisuus. Uinninopetus jätetään toteuttamatta liian usein vedoten taloudellisiin ja vastuullisiin näkökohtiin .

Koulujen uinninopetus on ratkaisevassa asemassa. Opetushallituksen 5.1.1994 vahvistaman opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilaan on opittava uimaan, osattava toimia hengenpelastus- ja ensiaputilanteissa sekä osattava liikkua turvallisesti vesillä.

Tämä ohjeisto unohdetaan liian monessa koulussa tänä syksynä. Uinnin osuudeksi suositellaan 6-10 tuntia lukuvuodessa. Opetus tulisi järjestää tiiviinä ja yhteisenä jaksona parin viikon aikana ala-asteella. Toteutus on helppoa ja halpaa kun vain löytyy halua tärkeän asian opettamiseksi.

Säästöt kääntyvät kuitenkin tappioksi hyvin nopeasti, sillä yksi hukkunut merkitsee kansantaloudelle noin 3-7 miljoonan markan menetystä inhimillisten kärsimysten lisäksi. Kymmenen uintiopetuskertaa maksaa ainoastaan yhden oppikirjan verran.

Uinti on mukava ja hyvä harrastus. Uimataidon voi myös hankkia aikuisena. Uintikunto on myös taito, joka ruostuu vuosien saatossa, joten säännöllinen harjoittelu on tarpeen.

Vedessä voi harrastaa monenlaista muutakin liikuntaa kuin pelkästään uintia. Suosittuja ovat erilaiset vesijumpat ja pallopelit. Uutena lajina hengenpelastus, jossa kehitetään sekä uima- että pelastustaitoja, molemmat tärkeitä kansalaistaitoja. Talvisena uintiharrastuksena suosittelen kokeilemaan avantouintia, joka sopii kaikenikäisille ja kokoisille.

Nyt kaikki joukolla uimaan. Vetisin terveisin ja avointa keskustelua asiasta toivoen.

Jukka Rantala
Koulutuspäällikkö
Suomen Uimaopetus- ja
Hengenpelastusliitto ry