Suomi 1947 -kolumni:
Kulttuurit kohtaavat

Karjalaisen siirtoväen tulo pikkupaikkakunnalle tai kylälle oli epätavallinen tapahtuma, josta riitti sodan jälkeen puheenaihetta niin vanhoille kuin uusille asukkaille. Kulttuurit kohtasivat - tästä on kerätty muistitietoa lähes 21000 arkkia museoviraston arkistoon. Keräystyössä mukana ollut Pirkko Sallinen-Gimpl oli kirjoittanut aiheesta - lähinnä Uudenmaan kokemuksista - uusimpaan asutustoiminnasta kertovaan kirjaan Rintamalta raivioille.

Kyläläisten huomio kiintyi heti karjalaisten erilaisiin luonteenpiirteisiin; tulijat olivat vilkkaita, uteliaita, avomielisiä jopa suulaita ja kyläilyhaluisia - ilman kutsuakin.

Uudellamaalla sanottiin lyhyesti vain kerran päivää, kun karjalainen vastasi hyvää päivää. Kun sanottiin ehtoota, karjalainen vastasi hyvää iltaa. Karjaiset olivat innokkaampia kättelemään kuin kanta-asukkaat, myös estoton sinuttelu kummastutti lännessä, jossa karjalaiset näkivät jyrkkiäkin säätyeroja talonpoikaiskansankin keskuudessa.

Perinteet sekoittuivat usein niin tehokkaasti, että tutkijain on työläistä erottaa elementit toisistaan. Karjalaisuuteen kuului mm. joulukauden ropakointi. Tytöt ja pojat kulkivat toistensa vaatteissa tai muuten oudosti pukeutuneina talosta taloon esiintymässä. Tapa sekoittui monin paikoin läntiseen nuuttipukkiperinteeseen.

Virpominen on karjalainen palmusunnuntain perinne, joka elää edelleen. Virpominen on nykyisin yhdistetty monin paikoin länsisuomalaiseen tyttöjen tapaan kulkea noidiksi pukeutuneina kylällä toivottamassa hyvää pääsiäistä. Asuun kuuluu vieläkin kahvipannu, johon kerätään makeisia ja pikkurahaa.

Karjalaisia naisia läntisen Uudenmaan kylissä ihmeteltiin, kun nämä näyttivät olevan aina työssä, kun taas miehet eivät pitäneet erityistä kiirettä. Naiset tekivät myös miesten töitä, tekivät heinää ja panivat aitaa ja mikä kaikkein kummallisinta - kävivät kalastamassa. Monet tutkijat väittävät myös, että pilkkiminenkin levisi karjalaisten mukana Länsi-Suomeen.

Karjalan miehet saivat kummastella, kun Etelä-Suomessa miehet loukuttivat pellavia ja kävivät jopa lypsyllä. Kulttuurieroja oli saunassakin; karjalaiset saunoivat muita useammin, kahdesti viikossa ja saunan lämmitys kuului pääasiassa naisille.

Myös monissa arkipäivän askareissa kummasteltiin toisten tyylejä ja tapoja. Karjalaisten reet olivat kaarevakeulaisia kun lännen malli oli matalanokkainen.

Karjalaisten nelipyöräiset vankkurit olivat Länsi-Suomen teillä outo ilmestys; vähitellen ne vaihtuivatkin paikkakuntien malleihin. Hevosten silavaljaat olivat läntiset; luokkivaljaat taas itäiset, vaikkakin valjastustavat olivat jo sekoittuneet.

Siinäkin riitti ihmettelemistä, kun karjalaisten nähtiin niittävät ruista viikatteella ja panevan seipäälle kuin ohraa. Sallinen-Glimp toteaa kuitenkin kiistanalaiseksi sen, mistä tämä tapa on alkuisin.

Karjalaiset kummastelivat Uudellamaalla tapaa ajaa karjanlanta keväällä lumen päälle. Karjalassa lanta ajettiin ja levitettiin peloilla vasta vähän ennen äestystä. Karjalaiset oppivat pian, että läntisiin savimaihin lanta on levitettävä mahdollisimman varhain, mieluiten jo syyskynnön yhteydessä.

Rotinoiden vienti synnyttäneelle äidille on Karjalasta länteen levinnyt tapa (varmaan jo ennen siirtolaisia). Tuomisiin kuului tavallisesti iso pullarinkeli, jonka keskellä oli vielä piirakoita ja ehkä kaakkukin. Rotina-kulttuuri levisi Suomeen laajalle ja on monin paikoin - myös alkuperäisen pullan muodossa - käytössä tänäkin päivänä.

Ruokakulttuuriin karjalaiset ovat antaneet monia uusia piirteitä. Karjalanpiirakat, marjapiirakat, perunapiirakat, limput, ohraleivät ym. ovat karjalaisia, tietysti ne tunnettiin toki lännessäkin samaa maatahan oli asuttu vuosisatoja.

Karjalanpaisti on levinnyt koko maahan siirtolaisten mukana. Karjalassa sitä sanottiin uunipaistiksi, lihapotiksi tai ruukkupaistiksi.

Karjalainen tapa on runsas kasvisten ja marjojen käyttö, myös sienten käyttö varsinkin Pohjanmaalla on lisääntynyt siirtolaisten ansiosta.

Kaikki karjalaiset ruoat eivät aluksi miellyttäneet. Hapankaali sai odottaa suosiotaan vielä pari-kolme vuosikymmentä. Samoin kaurakiisseli, jota makeaan mieltyneet länsisuomalaiset pitivät liian happamena.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.