Kirjoittajavieras -kolumni
Ulla-Maija Vierimaa
Kansainvälisyyttä
kouluissa

Pienten alakoululaisten pakonomaisia rahankeruukampanjoita on arvosteltu. Uraputkessa olevat, tiiviin työtahdin uuvuttamat vanhemmat, joilla muutenkin on vähän aikaa lapsilleen, kokevat koulun järjestämät rahankeruukampanjat rasittavina.

Vanhempien taustatukeahan leirikoulut aina vaativat. Monista tuntuu, että on helpompi laittaa raha suoraan lapsen käteen kuin lähteä lapsen kanssa touhuamaan esimerkiksi koulun myyjäisiin. Lauantain 4.10. Turun Sanomien Extrassa oli Puolalan 6 D-luokan kirjoitus riemullisesta kokemuksesta leirikoulun vietosta Turun saaristossa. Kuka voi kieltää oppilailta tällaisen kokemuksen?

Ulkomaille suuntautuvat leirikoulut ja opintomatkat ovat tulleet jäädäkseen yläasteille ja lukioihin. Englantipainotteiset luokat matkustavat Englantiin, latinaa opiskelevat tekevät matkan Roomaan, taidematkoja on tehty jopa New Yorkiin asti.

Kansainvälisyys on monien koulujen opetussuunnitelmassa. Mikäpä parempaa kansainvälisyyteen kasvattamista kuin hyvin valmisteltu ja toteutettu leirikoulu tai opintomatka ulkomaiseen kohteeseen.

Omassa koulussani varainhankinta aloitetaan jo 7:nnellä luokalla, kohdemaan kulttuuriin, historiaan, tapoihin ja elinkeinoelämään tutustutaan 8:nnella luokalla, ja viimeistään 9:nnellä luokalla opetellaan taustatiedot kohdekaupungin nähtävyyksistä. Kaikki edellä mainittu tapahtuu luonnollisesti kohdemaan kielellä, samoin matkailutilanteiden harjoittelu.

Monia vuosia opintomatkoja järjestäneen kokemuksella minulla on pelkästään hyvää kerrottavaa tällaisesta koulun ulkopuolella tapahtuvasta oppimisesta. Nykyajan oppilailla on selvästi tarve tehdä yhdessä jotain konkreettista teoreettisen päähän pänttäämisen ohella. Heillä on ideoita ja aloitekykyä, mitkä ominaisuudet eivät monestikaan tavallisissa opiskelutilanteissa pääse esille. Melko nopeasti syntyy hyvä ryhmähenki, ja tämä koskee sekä oppilaita että heidän vanhempiaan.

Pitkän varainhankintaprojektin aikana oppilaat oppivat pitkäjännitteisyyttä, täsmällisyyttä ja vastuuntuntoa. Opintomatka tuntuu arvokkaammalta, kun sen eteen on tehty työtä.

Käytännön kielitaito joutuu koetukselle englantilaisessa perheessä asuttaessa. Ennakkoluulot häviävät, ja erilaisuutta opitaan ymmärtämään paremmin uudessa ympäristössä.

Leirikoulun tiimoilta kokoontuessaan vanhemmat tutustuvat paremmin kouluun ja toisiinsa. Kun naapurit, tuttavat ja sukulaiset osallistuvat oppilaiden järjestämiin tilaisuuksiin, tulee koulu tutummaksi ja läheisemmäksi. Onnistuneen leirikoulumatkan tunnistaa muunmuassa siitä, että kaikilla on vähän haikea olo, kun matka on ohi.

Leirikoulun suunnittelu ja toteuttaminen tapahtuu opettajan varsinaisen opetustyön ohella. Hän ei saa mitään ylimääräistä palkkaa vaativasta työstään. Tuntuisi kohtuulliselta, että kaupunki maksaisi päivärahan leirikoulun opettajalle.

Kirjoittaja Ulla-Maija Vierimaa on englannin ja ruotsinkielen lehtori Kastun yläasteella.