Kirjoittajavieras -kolumni
Ruth Hasan:
Tulevaisuuden haasteet

Eräänä suurimmista haasteista koen lasten syrjäytymisongelman jo lastentarhaiästä, mutta viimeistään peruskoulusta lähtien. Tukiopetusta on vähennetty siinä määrin, että heikommin menestyviltä loppuvat eväät jo varhaisessa vaiheessa.

Aiemmin koulujen yhteydessä opettajien vetämänä toiminut kerhotoiminta on myöskin suurimmaksi osaksi lopetettu säästötoimenpiteenä. Opettajat eivät myöskään aina saa vapaaehtoisesti palkatta vetää kerhoja, vaikka joku niin haluaisi tehdäkin.

Sopisi miettiä, eikö nk. kolmannelle sektorille eli erilaisille urheilu- ja kulttuuriseuroille voisi antaa hoidettavaksi tätä aluetta. Kerhoihin olisi nimenomaan riittävän varhaisessa vaiheessa mieluiten eka-luokalta lähtien saatava mukaan ne lapset, jotka muuten uhkaavat syrjäytyä.

Haasteellista on huolehtia siitä, ettei kukaan nuori missään vaiheessa syrjäydy tai jää ammattitaidottomaksi. Tässä riittää työsarkaa itse kullekin.

Kun siirrymme ajassa kymmenisen vuotta eteenpäin, tämän maan suurin uhka tulee olemaan ammattitaitoisen työvoiman pula.

On pidettävä mielessä, ettei ainoastaan koulutuksessa, vaan myöskin työtä tekemällä oppii. Tämän päivän ammattitaitoista yli 50-vuotiasta työntekijää ei suinkaan ole syytä syrjiä, sillä kukapa uusia työntekijöitä työpaikoilla opastaa, jos ammattitaito sieltä katoaa. Vankka ammattitaito saavutetaan ainoastaan vuosien työnteon avulla.

Mahdollisesti puuttuva epäjumalan asemaan nousseiden atk-laitteiden tai muiden elektroniikkavempeleiden käyttö on sitä vastoin iäkkäämmänkin henkilön useimmiten suhteellisen nopea oppia. Liian nuoret leijonajohtajat eivät läheskään aina osaa riittävästi arvostaa itseään vanhempia työntekijöitä, vaan kuvittelevat esimerkiksi ulkonäön olevan ratkaisevan tekijän työkykyä arvioitaessa.

Tosiasiallisesti talous osoittaa selviä elpymisen merkkejä, mutta asenteellisesti yhteiskuntamme elää eräänlaisessa väärän säästämisen vimmassa.

Kunnallinen päätöksenteko ei ole kaikkivoipa, mutta meillä päättäjillä on kuitenkin, jos puhallamme oikealla tavalla yhteiseen hiileen, mahdollisuudet vaikuttaa ihmisten arkiseen elämään ja yhteiseen tulevaisuuteemme.

Pian käsittelyyn tuleva talousarvio ja sen puitteissa eri lautakuntien tekemillä päätöksillä on mahdollisuutensa, joita ei pidä aliarvioida.

On muistettava, että se ei yksin riitä. Meillä kaikilla ihmisillä on oma vastuumme yhteisestä tulevaisuudestamme. Me yhdessä luomme asenteet ja olemme mukana yleistä mielipidettä muodostamassa, joka vuorostaan vaikuttaa päätöksentekoon. Arkielämän toiminta usein ratkaisee enemmän kuin luulemme.

Kirjoittaja Ruth Hasan on kauppatieteitten lisensiaatti ja Turun kaupunginvaltuutettu (sd).