Merita saa Nordbankenista
tervetulleen Emu-selkänojan

Meritan ja Nordbankenin johto esitteli maanantaina fuusiosopimusta. Vas. Meritan pääjohtaja Vesa Vainio, hallituksen puheenjohtaja Timo Peltola, Nordbankenin konsernijohtaja Hans Dalborg ja hallituksen puheenjohtaja Jacob Palmstierna.
Meritan ja Nordbankenin johto esitteli maanantaina fuusiosopimusta. Vas. Meritan pääjohtaja Vesa Vainio, hallituksen puheenjohtaja Timo Peltola, Nordbankenin konsernijohtaja Hans Dalborg ja hallituksen puheenjohtaja Jacob Palmstierna.

Kuukausia kulissien takana käytyjä neuvotteluja Meritan ja Nordbankenin kesken siivitti viime metreillä ankara julkisuuden paine. Tällä kertaa uutisvuoto ei kuitenkaan vaarantanut fuusiohanketta, pakotti korkeintaan kiirehtimään lopullisen ratkaisun tekemistä.

Päätös Meritan ja Nordbankenin yhdistymisestä oli kahden tasavertaisen pankin järkiratkaisu. Sitä tuntuu korostavan erityisesti liiton suomalainen osapuoli. Eikä aiheetta, olihan Merita kertoman mukaan neuvottelujen aloitteellisin taho.

Myös Nordbanken oli etsinyt liittolaista hartaasti jo pitkään, tosin lähinnä Ruotsista. Sen enempää Handelsbanken kuin Wallenbergien S-E-Bankenkaan eivät kosinnasta innostuneet. Sitä halullisempi kumppani löytyi rajan takaa Suomesta.

Meritan kannalta neuvoteltu sopimus on eittämättä edullinen. Se saa fuusiossa selvästi itseään taloudellisesti vahvemman, kannattavamman ja tuloskuntoisemman liittolaisen. Myös sovittu vallanjako suosii Meritaa, joka saa 40 prosentin omistajuudella puolet holding-yhtiön äänivallasta.

Ruotsissa tieto Nordbankenin Merita-kihlauksesta otettiin pettyneenä vastaan. Meklaripiirit pitivät fuusiota huonona ratkaisuna Nordbankenille. Reaktio näkyi myös pankkien pörssikursseissa; kun Meritan noteeraus vahvistui selvästi, uuden kumppanin kurssi painui laskuun.

Fuusion tuloksena syntyy Pohjoismaiden suurin rahoitusalan konserni. Meritalle se merkitsee tervetullutta selkänojaa tulevia Emu-haasteita ja Itämeren markkinoita ajatellen. Kilpailun kiristyminen kysyy ennen muuta pääomia ja vakavaraisuutta, joiden puute on pankkikriisin jäljiltä edelleen Meritan Akilleen kantapää.

Varsinaisia synergiaetuja liittoutuma laskee hankkivansa 680 miljoonaa markkaa vuodessa. Henkilökuluissa haetaan säästöjä yhteensä noin 600 henkilötyövuoden edestä. Liipaisimella ovat lähinnä kummankin pankin pääkonttoritoiminnot.

Henkilöstön suurimittaiseen karsimiseen fuusio ei ainakaan suoraan anna aihetta. Se ei vähennä toimipaikkoja, koska pankeilla ei ole päällekkäisiä konttoriverkostoja.

Meritalaisilla on vielä katkerassa muistissa KOP:n ja SYP:n yhdistyminen, joka merkitsi tuhansien työntekijöiden ajolähtöä. Yhtä traumaattista kokemusta ei ammattikunnalle toiste toivoisi.

Silti on realistista varautua siihen, että jossakin vaiheessa luupin alle joutuu Meritan pankkitoiminnan heikko tehokkuus ruotsalaiseen kumppaniin verrattuna. Jos Merita mielii päästä yhtä hyvään tuottojen ja kulujen suhdelukuun kuin Nordbanken, sitä odottavat totisen totuuden hetket.

Vaikka Meritan ja Nordbankenin yhdistyminen on iso muutos pohjoismaisilla rahoitusmarkkinoilla, se tuskin jää lajissaan viimeiseksi. Uusia liittokumppaneita on jo haussa paitsi pankkien myös vakuutusyhtiöiden suunnasta. Äskeinen S-E-Bankenin ja Trygg-Hansan fuusioilmoitus antaa osviittaa tulevan kehityksen kulusta.

Emun ja euron Eurooppa vannoo yhtä vahvemmin suuruuden ekonomian nimeen.