Pääkirjoitus 11.10.1997:
Vanhalla kaavalla Kanerva,
mutta tarvitaanko poliitikkoa

Harri Holkerin ilmoitus jäämisestä eläkkeelle Suomen Pankin johtokunnasta avaa monia mielenkiintoisia näkymiä keskuspankin ja sen ylimmän johdon tulevaisuuteen. Ei vähiten siksi, että vuodenvaihteessa tulee voimaan uusi keskuspankkilaki. Se antaa hyvän pohjan muutosmahdollisuuksille. Samoin kuin Emu-jäsenyyskin aikanaan.

Uusi keskuspankkilaki lisää Suomen Pankin itsenäisyyttä suhteessa eduskuntaan ja muihin ulkopuolisiin vaikuttajiin. Laki suorastaan kieltää pankkia ottamasta tai pyytämästä määräyksiä ulkopuolisilta. Samoin nimenomaisesti kielletään julkisen sektorin keskuspankkirahoitus. Keskuspankin tärkeimmäksi tehtäväksi nimetään vakaan rahanarvon turvaaminen.

Lisäksi uudessa laissa on määräyksiä johtokunnan jäsenten toimiajan rajoituksista, joita ei vanha käytäntö ole ollenkaan tuntenut.

Kun Suomi liittyy talous- ja rahaliiton jäseneksi vuonna 1999, Suomen Pankin rahapoliittinen päätöksenteko siirtyy Euroopan keskuspankille. Tätä osaa työstään pankinjohtaja Holkeri piti ilmoituksensa mukaan kaikkein haastavimpana osana. Hän perusteli eroaan myös tällä muutoksella.

Totuttuun tapaan Holkerinkin eroilmoitus on käynnistänyt spekulaatiot hänen virkansa täyttämisestä. Suuri osa johtokunnan jäsenistä on perinteisesti valittu suurimmista puolueista. Juuri nyt johtokunnassa on pääjohtajan lisäksi toinen asiantuntijajäsen, joka ei istu minkään puolueen mandaatilla.

Harri Holkeri on kokoomuksen edustaja, Matti Louekoski sosiaalidemokraattien ja Esko Ollila keskustan edustaja. Jos vanhaa kaavaa noudatetaan, Holkerin seuraaja valitaan kokoomuksen riveistä.

Mitään pakkoa tähän ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi aikoinaan Skdl:n edustajana pankin johtokuntaan tulleen Ele Aleniuksen seuraajaksi ei valittu ketään. Eikä pankin toiminta tiettävästi ole siitä kärsinyt.

Kun pankin tehtävät muuttuvat Emu-kauteen tultaessa, joutuvat päätöksentekijät myös vakavasti harkitsemaan, tarvitaanko Holkerillekaan seuraajaa. Pankin päätöksenteon itsenäistymisen korostuminen ainakin heikentää, ellei kokonaan katkaise, sitä napanuoraa, joka on pankista johtanut suoraan poliittisten päättäjien kammareihin.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistön nimi on mainittu yhtenä vahvana seuraajaehdokkaana. Hänen siirtymisensä pankin suojiin olisi kuitenkin tällä hetkellä suoranaista rintamakarkuruutta, joka horjuttaisi paitsi luottamusta hallitukseen myös vaikeuttaisi Emu-jäsenyysvalmistelujen loppuun saattamista ministeriössä.

Jos johtokunnan vapautuva paikka edelleen täytetään poliittisesti ansioituneella henkilöllä, on pankkivaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva vahvoilla. Hänen nimityksensä edistäisi ja vauhdittaisi urakiertoa monella taholla.

Eri asia sitten on, kiinnostaako Kanervaa määräaikainen pankkimiesura keskuspankissa, jonka haasteelliset tehtävät Holkerinkin mukaan ovat supistumassa. Puolensa tietysti on sillä, että jollekin Suomen Pankin johtokunnan jäsenistä Emun kolmannen vaiheen toteutuessa avautuu kansainvälinen ja vaikutusvaltainen näköalapaikka Euroopan keskuspankissa.