Suomi 1947 -kolumni
Veli Junttila:
Sensuurin peijaiset

Suomen lehdistössä iloittiin lokakuun puolivälissä 1947 sensuurin päättymisestä. Turun Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa lyhyesti Vapaa. Vapaa Sana -lehden uutisotsikko oli Iloiset hautajaiset eli sensuuri on kuollut. Suomen Sosialidemokraatti taas muistutti heti otsikossaan Vapaus velvoittaa arkojen neuvostosuhteiden vaalimisen tärkeydestä.

Lehdistö oli luonnollisesti tyytyväinen päätöksestä, vaikka sensuuri oli ollut enää muodollisuus. Sensorin käsi oli vähitellen kirvonnut vuoden 1947 aikana. Viranomaiset olivat huomanneet, että lehdistö noudattaa itsesensuuria, tiettyä ulkopoliittista pidättyvyyttä ilman asetustakin.

Turun Sanomatkin muistutti pääkirjoituksessaan rauhansopimuksen velvoitteesta, jonka mukaan voittaneita suurvaltoja ei ole lupa ahdistella. Eniten ylilyöntejä on lehtemme mukaan tapahtunut Yhdysvaltoja koskevassa kirjoittelussa. Ehkäpä pääkirjoituksen laatija oli lukenut äskeisen kommunistien Työkansan Sanomien artikkelin, jossa parjattiin rumin sanoin Yhdysvaltain presidentti Harry S. Trumania.

Sensuurin päättyminen merkitsi Matti Valtasaaren johtaman tarkastusviraston toiminnan loppumista. Sensuuri päättyi kahdeksan vuotta eli syksystä 1939 voimassa olleen tasavallan suojelulain kumoamisen myötä. Siihen oli sensuuriasetuksen ohella kuulunut asetus valtakuntaa vahingoittavista painokirjoituksista sekä asetus, jolla syksystä 1944 lähtien kiellettiin saksalaista tai unkarilaista alkuperää olevien filmien esittäminen. Samalla kumoutui turvasäilöasetus, jota ensi vaiheessa oli käytetty kommunisteja vastaan; syksystä 1944 lähtien laki taas oli ollut kommunistien käsikassara.

Skdl:ää edustava sisäministeri Yrjö Leino, joka oli korkein sensuuriviranomainen, juhli sensuurin päättymistä radion ja television edustajien kanssa. Maljoja kilisteltäessä hän muistutti mieliin jatkuvan itsesensuurin tarpeesta:

Tehtävänne on ollut valvoa, ettei maamme ulkopoliittista asemaa vaarannettaisi. Valtiovalta ja eduskunta ovat ilmeisesti tulleet siihen tulokseen, että lehdistömme pystyy itseäänkin siinä suhteessa valvomaan. Olette nyt vapaat - niissä puitteissa, jotka rauhansopimus ja lakimme ja asetuksemme - edellyttävät.

Tutkija Esko Salminen toteaa, että hallitus ei jättänyt ulkopolitiikan varjelua pelkän itsesensuurin varaan. Rikoslakiin valmisteltiin nimittäin jo keväällä 1947 muutosta, jolla säädettiin jopa kahden vuoden vankeusrangaistus sille, joka painotuotteella, kirjallisella tai kuvallisella esityksellä tai muulla ilmaisuvälineellä tai muutoin julkisesti loukkaamalla vierasta valtiota aikaansaa vaaran, että suhteet vieraaseen valtioon saattavat vahingoittua. Viranomaisten syylliseksi katsoma julkaisu voitiin vetää raastupaan, jos tasavallan presidentti määrää syytteen vireillepanosta. Laki tuli voimaan huhtikuussa 1948.

Salmisen mukaan presidentti J.K. Paasikivi juurrutti painokkaalla tavallaan ulkopoliittisen itsesensuurin lehdistöön.

Suomen lehdistö oli yleensä tottelevainen, minkä Ruotsin lehdet näkivät siirtymisenä kohti diktatuurimaiden ilmapiiriä. -Tällä näkemyksellä oli omat vaikutuksensa myöhemmin syntyneeseen suomettumiskeskusteluun, Salminen toteaa.

Ruotsin lehdillä oli vuoden 1947 jälkeisessä tilanteessakin monta tilaisuutta näytellä pelastavaa varaventtiiliä - siten, että ne julkaisivat mieluusti sensaatioaineistoa, jota Suomessa ei uskallettu julkaista vasta kun lainauksina Ruotsin lehdistä.

Ruotsin lehdistö suorastaan ylpeili tällä roolillaan. Svenska Dagbladetin mukaan kommunistisen järjestelmän arvosteleminen on Suomessa vaikeaa, koska Neuvostoliitto kokee sen majesteettirikokseksi. Myöskään oman maan kommunisteja ei voi kritisoida, koska Moskova voi kokea sen itseensä kohdistuvaksi moitteeksi.

Todellinen koetinkivi maamme lehdistölle seurasi pian Tshekkoslovakian vallankaappauksen ja yya-sopimuksen valmistelun myötä. Prahan kaappauksen jälkeen esimerkiksi Dagens Nyheter kirjoitti pääkirjoituksen Suomi vuorossa. Siinä oli aihe, jota maamme lehdistö ei yleensä kommentoinut, mutta tietysti lainasi etusivuilleen.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.