Päivän Pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Lipposen paha takaisku

Ministeri Arja Alho erosi, koska hän ei halunnut tulla erotetuksi. Että sellaista rohkeutta. Omaehtoinen eroanomus myöhästyi vähintäänkin viikolla.

Monet väittävät, että media erotti Alhon. Se on totta. Jos tiedotusvälineet eivät olisi kertoneet sanaakaan Sundqvist-sopimuksesta, ministeri istuisi varmasti virassaan.

Asian täydellistä salaamista oli Alhon mukaan jopa todella pohdittukin!

Pääministeri Paavo Lipponen on tehnyt Alhon kohdalla monta järkyttävää virhettä.

Lipposen ensimmäinen virhe oli, että hän 2,5 vuotta sitten otti Alhon hallituksensa ministeriksi. Politiikassa tarvitaan toki keskinäistä tukemista, mutta ns. palkintoministerit ovat aina enemmän tai vähemmän epäonnistuneet.

Lipposen toinen virhe oli, että hänen lojaalisuutensa Alhon toimia kohtaan meni aivan liian pitkälle. Menestyvä pääministeri joutuu ottamaan tarvittaessa etäisyyttä paitsi omaan puolueeseensa, myös omaan ministeriinsä.

Hallituksen ja varsinkin maan edun takia yksittäinen ministeri on hädän hetkellä uhrattava, kuten sitten muiden toimesta tapahtuikin. Hallitusta ei pelastanut suinkaan Lipponen, vaan varpusparveksi syytetty sos.dem. eduskuntaryhmä, joka uhrasi yhteisen edun nimissä yhden jäsenensä politiikan susille.

Lipposen kolmas virhe oli, että hän vielä ratkaisun jälkeenkin ryhtyi ylistämään Alhon moraalista rohkeutta, kun tämä oli uskaltanut tehdä sopimuksen oman puolueensa entisen puheenjohtajan kanssa.

Mitä ihmeen moraalista rohkeutta on teossa, joka osoittautui sekä moraalisen että varsinkin poliittisen harkintakyvyn näkökannalta kyseenalaiseksi!?

Lipposen ja Alhon päätöksentekotavassa on paljon samaa. He tekevät ratkaisunsa itsenäisesti, sivuilleen vilkuilematta ja seurauksista välittämättä. Sellainen johtamistyyli toimii tietyssä tilanteessa aikansa, mutta vaarana on vieraantuminen ympäristön todellisuudesta, jolloin virheiden mahdollisuus kasvaa. Jos Sundqvist-sopimus olisi viety koko hallituksen käsittelyyn, mahdollinen hölmöys olisi sinetöity ainakin harkitummin yhdessä.

Ohjaaja Jouko Turkka ylisti Nelosessa Lipposen johtamistyyliä kuolaavaan lipeväkielisyyteen saakka, mutta Turkka varmaan kumartaa Hitlerin ja Stalininkin diktatoriselle kurille.

Juridiikka, moraali ja politiikka eivät aina kulje käsi kädessä. Tätä näyttää Alhon ja Lipposen olevan mahdotonta ymmärtää. Se mikä on laillisesti pitävää, ei välttämättä ole moraalisesti hyväksyttävää tai saati poliittisesti viisasta.

Kieltämättä Sundqvistin tapauksen ympärillä on ollut paljon poliittista ja journalististakin kiihkoa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että aivan samoin kuin Eeva Vuoren tapauksen yhteydessä, oikeusvaltion uskottavuus ja lainkäytön tasavertaisuus on tässäkin joutunut kyseenalaiseksi.

Kansan saa toki aina helposti huutamaan ristiinnaulitkaa, ristiinnaulitkaa. Toimittaja Yrsa Stenius sanoi pelkäävänsä tätä verta janoavaa Suomea.

Toisaalta julkisuudessa kohtuuttomasti runtattu muuttuu helposti myös marttyyriksi. Arja Alho saa uhrautumisensa jälkeen jo viljalti kansan sympatiaa.

Sundqvistkin toimii juuri nyt poliittisena ukkosenjohdattimena sille raivolle, jota kansa tuntee koko pankkikriisiä kohtaan.

Tärkeätä on joka tapauksessa loppuun saakka selvittää Sundqvistin varallisuusasema. Vasta sen jälkeen pääministeri Lipponenkin voi hengittää huojentuneemmin.

Muinainen Mooses yritti johdattaa kansansa isiensä maahan, mutta Jumalan antama tehtävä jäi kansan napinan johdosta häneltä hieman kesken. Olisi vahinko, jos Paavo Mooses Lipposen mahdottomalta tuntuva, mutta hyvin alkanut työ nostaa isänmaa lamasta jaloilleen, katkeaisi kokonaisuuden kannalta toisarvoisiin asioihin.

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaarella sattui olemaan mm. kettutyttöjä paapoessa niin paljon kiireitä, ettei hän ehtinyt ottaa kantaa Alho-Sundqvist -tapaukseen.

Ehkä näin olikin kaikkien kannalta parempi. Kiusalliset, epäonnistumaan tuomitut kannanotot on nykyään delegoitu pelkästään pääministerille.

Vielä 1986 Mauno Koivisto kiirehti ylistämään ministeri Kaisa Raatikaista, joka oli töpeksinyt Tshernobyl-katastrofin ja Mikkelin panttivankidraaman hoidossa.

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.