Pääkirjoitus 9.10.1997:
Postipankki ja Vientiluotto
järkevästi saman katon alle

Valtion uudesta rahoituskonsernista, joka aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa tulee Suomen oloissa iso ja vahva. Kun saman konsernikaton alle yhdistetään Postipankki ja Vientiluotto sekä vielä perustettava uusi investointipankki, on koko konsernin tase noin 180 miljardia markkaa ja vakavaraisuuden aste 15 prosentin paikkeilla.

Tällaista yhdistymistä on uumoiltu jo jonkin aikaa, joskin muitakin vaihtoehtoja on harkittu. Postipankille yhdistyminen on mieluisa tapahtuma. Vientiluotto taas on suhtautunut siihen varauksellisesti. Syytkin ovat kaikkien nähtävissä. Vientiluotolla menee hyvin, sen luottokelpoisuusluokitus on kansainvälistä huippuluokkaa. Postipankilla taas on mennyt huonommin ja se on joutunut ottamaan valtioltakin lähes miljardi markkaa pääomalainaa.

Postipankin ja Vientiluoton työnjako on selvä ja järkevä. Edellinen hoitaa pk-yritysten, julkisyhteisöiden ja kotitalouksien pankkipalvelut. Jälkimmäinen keskittyy myymään kotimaisia ja ulkomaisia pankkipalveluja parille sadalle suomalaiselle suuryritykselle.

Uusi investointipankki puolestaan hoitaa yrityskauppoja, omaisuutta, arvopaperikauppoja ja muita sellaisia tehtäviä.

Työnjako on onnistunut ja toimiva. Se vapauttaa erityisesti Postipankin sille raskaaksi osoittautuneista suuryritysten pankkitoiminnoista.

Vaikka valtio omistaakin kokonaan kolmen pankin konsernikatoksi perustettavan holding-yhtiön, koko operaatio on lähtölaukaus Postipankin ja Vientiluoton yksityistämiselle. Tavoitteena on saada koko konserni ripeästi pörssikelpoiseksi, ja siitä onkin sitten enää lyhyt matka varsinaiseen listautumiseen pörssiin. Eduskunnan lupa pörssiin menoon kuitenkin tarvitaan.

Hieman outoa on, ettei konsernille ole vielä nimetty johtoa, vaikka muut valmistelut on virallista päätöksentekoa lukuunottamatta jo saatettu loppuun. Valtiovarainministeri Sauli Niinistön selityksen mukaan johtoa ei ole haluttu nimetä ennen kuin konsernin perustamisesta on päätetty eduskunnassa. Selitys on hyvä, mutta voi myös olla niin, että johto tuleekin Postipankin ja Vientiluoton ulkopuolelta. Sellainen tilanne vaatisi kypsyttelyä.

Valtion rahalaitosten yhdistäminen samaan konserniin on periaatteessa samaa juurta kuin hanke Nesteen ja Imatran voiman yhdistämiseksi. Kummassakin on tavoitteena kovassa kansainvälisessä kilpailussa menestyminen.

Ruotsissa on jo päästy hyvään alkuun mittavien finanssitavaratalojen luomisessa. Esimerkiksi pankkien ja vakuutuslaitosten yhdistymiselle on Suomessakin taloudellinen tilaus olemassa, mutta tällaiset hankkeet toteutuvat täällä tietyllä viiveellä Ruotsiin nähden.

Tulevaisuus pankki- ja rahoituslaitoksissa on kuitenkin suurten yksiköiden. Jo yksistään Emun kolmannen vaiheen toteutuminen ja Suomen jäsenyys rahaliitossa vaatii yhteistoiminnan tiivistämistä siihen tapaan kuin nyt on tapahtumassa Postipankissa ja Vientiluotossa.