Suomi 1947 -kolumni
Veli Junttila:
Yhteiskunnallinen harrastus

Sukupuolielämä on yhteiskuntaa, ei omaa nautintoa varten, totesi rovasti Verneri Louhivuori Turun kaupungin lastensuojelulautakunnan järjestämillä nuorisotyöntekijäin päivillä lokakuun 5. päivänä 1947.

Louhivuoren aiheena oli nuorison sukupuolipuhtaus: Nuorten mielessä on oltava selvänä päämääränä oma koti ja halu säilyttää ruumiin ja sielun terveys. Mielihalut on korvattava kurinalaisuudella ja vältettävä kaikkea, mikä kiihoittaa aistielämää. Sukupuolielämä on yhteiskuntaa eikä omaa nautintoa varten ja sen oikeilla raiteilla säilyttämiseksi nuorilla on kaksi luonnonsuojaa, nimittäin kainous ja omatunto. Avioliitonkin rakkauselämä tarvitsee hoitoa ja vain koti, jossa uskollisuus asustaa, voi olla onnellinen. Sukupuolisen elämän, joka on luonnollinen asia, on luonto peittänyt verhoihin, joita ei tule repiä, vaan nostaa vähinerin, että niihin kätketty onni voisi rauhassa kehkeytyä esille.

Sodan jälkeen (ehkäpä vähäiseltä osin viranomaisten kampanjoinninkin ansiosta) vuonna 1947 syntyi ennätysmäärä uusia suomalaisia, suuren ikäluokan lapsia yli 108000, mutta Tilastollinen päätoimisto oli laskenut syntyvyyden kääntyvän jälleen laskuun. Maamme väliluku oli vuoden 1947 lopussa runsaat 4,1 miljoonaa henkeä.

Lapsenteko oli jälleen yhteiskunnallinen harrastus, sen osoittivat gallup-tiedotkin. Suomalaiset (57 prosenttia tutkituista) pitivät ihanteena kaksi- tai kolmilapsista perhettä. Kuitenkin perheisiin pitäisi syntyä keskimäärin neljä lasta, jotta väestön uusiutuminen olisi turvattu. Gallupissa neljän lapsen perhettä piti ihanteenaan vain 18 prosenttia.

Mielipidetiedustelu paljasti myös jo sen seikan, että lapsi oli leipäkysymys työväestön ja keskiluokan piirissä, jotka suosivat pieniä perheitä. Leipäkysymys se oli työvoimaa tarvitseville maalaisillekin, jotka suosivat kuusilapsisia tai suurempiakin perheitä. Saman perhekoon kannalla olivat myös muutamat kyselyyn vastanneet johtavassa asemassa toimivat henkisen työn tekijät, jolla oli varaa suuremman lapsijoukon elättämiseen.

Moraalia ja käyttäytymistä valvottiin monella tapaan sodanjälkeisessä yhteiskunnassa, jossa rikollisuus oli lisääntynyt ja tapakulttuuri höltynyt. Eräänlainen siveyspoliisin rooli oli kunnallisella väkijuomaliikkeen tarkastajalle, jona Turussa syksystä 1947 lähtien toimi Oskari Paasikivi.

Hän kertoi TS:ssa viinan väärinkäyttöä esiintyneen syyskuussa Turussa siinä määrin, että viinakortti oli otettu pois 295 mieheltä ja 196 naiselta.

Pääsyynä oli juopotteleva elämä tai sen lievempi muoto suhteellisen runsas alkoholin käyttö. Korttioikeuden menetti myös, mikäli oli luovuttanut tai myynyt sen toiselle.

Juopottelevaa elämää harjoitti viranomaisten määritelmän mukaan henkilö, joka tavattiin humalaisena yleiseltä paikalta. Suhteellisen runsaasti viinaa käytti taas henkilö, jonka arvioitiin ryyppäävän yli varojensa, vaikka häntä ei ollut tavattu humalaisena yleiseltä paikalta tai saatu kiinni viinamyynnistä.

Nuorten viinankäyttöä valvottiin tarkasti. Viinakauppaan poikennut 21-26 -vuotias nuori joutui helposti valvontalistalle ja opastuksen kohteeksi. Jos nuori osti vaikkapa kaksi pulloa viinaa, myymälän valvoja muistutti, ettei ole millään tavalla välttämätöntä valuttaa niitä kerralla kurkusta alas. On osattava ottaa vain pikku huikka oikeassa paikassa oikealla ajalla eikä ryhtyä sekoittamaan päätään - joka muutoinkaan ei taida olla liian selvä - salamavauhdilla.

Alkoholitarkastajan ravintolakierroksilta etenkin perjantai-illoilta oli paljon kerrottavaa. Huolenaihetta antoivat niin kansanravintolat kuin suomalaiset merimiehetkin. Mustien merimiesten juomatapoja tarkastaja kiitteli, vaikkakin puhui näistä sopimatonta tekstiä: Neekeritkin, jotka ainakin ihonväriltään ovat melkoisen pimeitä, käyttäytyvät viinaksien parissa yleensä paljon sivistyneemmin meikäläisiä merimiehiä.(TS 1.11. 1947).

Valvojalle tuottivat huolta myös matkustajahotellien asukkaat. Nämä joivat usein viinaa huoneessaan ja tulivat sitten ravintolaan, jossa pian koettelivat sopivaisuuden rajoja.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.