Päivän Pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Vale-Luther umpikujassa

Eurokansanedustaja Paavo Väyrynen on ottanut harteilleen uskonpuhdistajan raskaan viitan. Ainoan oikean tiedon valon levittäminen on hänen elämäntehtävänsä.

Keskustan puoluekokouksessa puoluejohto sai Emu-kannanottonsa taakse 1230 edustajaa, mutta Paavo Väyrysen tueksi tuli vain kuusi edustajaa. Silti Väyrynen tulkitsi, että selvä enemmistö puolueväestä on hänen takanaan. Totta kai, sillä nuo kuusi ovat oikeassa ja 1230 ovat täysin väärässä!

Esko Aho ja Paavo Väyrynen ovat molemmat Emua vastaan, mutta vain Väyrynen vastustaa Emua oikealla tavalla. Hän ei ole suinkaan mikään luuseri, vaan voittaja!

Paavo Väyrynen vertasi puoluekokouksessaan itseään peräti Martti Lutheriin. Niin mikä ettei, onhan Paavo Lipposestakin tehty Mooses.

Neuvostot, Eurooppa-neuvosto ja valtioneuvosto ovat erehtyneet. Tämä on nyt käynyt täysin selväksi. Toimiminen vastoin omaatuntoa on vahingollista terveydelle ja mielenrauhalle. Siksi en voi perääntyä. Tässä seison enkä muuta voi, Väyrynen saarnasi puolueväelleen ääni väpättäen.

Edellisen kerran kepuväen edessä seisoi eikä muuta voinut Ahti Karjalainen Kuopion puoluekokouksessa 1981, kun tämä hävisi presidenttiehdokkuuden Johannes Virolaiselle. Sekin kujanjuoksu päättyi umpikujaan.

Mutta onko Paavo Väyrysellä mitään todellista yhteyttä Martti Lutherin kanssa? Tuskinpa kovinkaan paljon.

Molemmat ovat kyllä omalla tavallaan lahjakkaita, ailahtelevia, häikäilemättömiä ja herkkiäkin. Mutta kun Paavo on tosikko, Martti Luther oli sentään huumorimies.

Keisarin ja paavin kiroukseen joutunut Luther päästeli esimerkiksi: Minä pieraisin Wittenbergissä ja haju haistettiin Roomassa saakka.

Ei Väyrynen pysty mihinkään vastaavaan. Sitä paitsi Paavon pieraisuille ei Brysselissä edes nenää nyrpistetä. Hän on siellä Mr. Nobody.

Luther pani sentään henkensä alttiiksi uskonsa puolesta, mutta Paavo myy vaikka oman isoäitinsä, jos se vain jotenkin edistää hänen uraansa. Pankaapa merkille, miten innokkaasti hän hokee taas presidenttiehdokkuudelleenkin, että tuskinpa, tuskinpa, tuskinpa.

Hän on periaatteen mies, mutta tarvittaessa myös maailman paras tuuliviiri.

Väyrynen haluaa aina olla primus inter pares, paras vertaistensa joukossa, kukkona tunkiolla, vaikkei asiallista erimielisyyttä olisikaan.

Kun Esko Aho tuli Paavon Emu-vastaiselle linjalle, Väyrynen väisti äärioikealle, umpinationalistiselle takametsien linjalle. Paavolle ei kelvannut kokouksessa sankaruus Esko Ahon varjossa. Väyrynen ei halua Euroopan talous- ja rahaliittoon ensimmäisten, toisten eikä kolmansienkaan maiden joukossa.

Lutherista tuli luterilaisen kirkon perustaja, mutta Väyrynen taistelee turhaan Emua vastaan kuin kuuluisa Don Quijote tuulimyllyjä vastaan. Paavon mielestä jopa EU-jäsenyydeltämme puuttuu legimiteetti, oikeudellinen ja poliittinen hyväksyttävyys, vaikka asia on sinetöity kansanäänestyksessä. Mutta kun kansa on väärässä ja Paavo oikeassa, niin laitonta menoahan EU-rilluttelu tietysti on.

Väyrynen jatkaa joka tapauksessa taistelua ainakin oman puolueensa Eurooppa-linjasta. Luther naulasi omat teesinsä kirkon seinään. Paavo aikoo myös julkistaa lähiaikoina teesinsä, joiden pohjalta on tarkoitus käydä keskustelua Eurooppa-politiikasta ennen ensi kesän Vaasan puoluekokousta.

Paavo Väyrysen politiikka alkaa yhä enemmän muistuttaa Keijo Korhosen epätoivoista, katkeraa taistelua, joka ei voi päätyä muuhun kuin eristyksiin ja umpikujaan. Kun nykyään myös Mauri Pekkarinen säälittelee Paavoa, luulisi kellojen soivan poliittisesti umpikuuronkin päässä.

Väyrysen kerrotaan pienessä piirissä pohtineen jopa uuden puolueen perustamista, mutta ei Paavosta ole uudeksi Veikko Vennamoksi. Vaikka Emu-vastustus olisi kuinka laajaa, eivät nämä ihmiset lähde itseään täynnä olevan Väyrysen matkaan.

Kun Martti Luther kuoli arvostettuna miehenä synnyinkaupungissaan Eislebenissä 18.2.1546, hän lausui viimeisiksi sanoikseen: Kaikki me olemme kerjäläisiä. Tosi on.

Paavo Väyrysen ei voisi koskaan kuvitella edes kuolinvuoteellaan lankeavan moiseen rehellisyyteen. Sama koskee toki myös monia muita suurmiehiä, Jaakko Lassilaakin. Tosi on.

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.