DBTL elää tätä päivää

Jari Nikkola huuteli DBTL:n kadonneen punaisen langan perään (TS 29.9.) ja peräsi avointa sisältö- ja organisaatiokritiikkiä. Tuollaista kritiikkiä on syytä harjoittaa aina, mutta erityisesti nyt, kun takana ovat tappiolliset festivaalit. Monet Nikkolan esiin nostamista ongelmista ovat todellisia. Ne on nähdäkseni DBTL-organisaatiossa tiedostettu, ja töitä tehdään sen eteen, että ensi vuonna tilanne olisi parempi.

Lienee liioiteltua väittää, että DBTL:n punainen lanka olisi kateissa. Kuten Nikkolakin entisenä monivuotisena DBTL-tiedottajana ja festivaaliaktiivina tietää, festivaalien talous kulkee useimmiten vuoristorataa. Tänä vuonna DBTL-juna käväisi mäkien välissä. Tutkailu taaksepäin lähivuosiin osoittaa kuitenkin, että budjetin suhteen DBTL on toiminut yleensä varsin realistisesti: huolimatta massiivisesta esiintyjämäärästä, lukuisista esiintymispaikoista ja aina yhtä arvaamattomasta säästä tulos on, lukuunottamatta mennyttä kesää, ollut varsin lähellä ennakkoon budjetoitua.

Samoin taiteellisesti DBTL:n kuvaan on kuulunut aina tietty uuden hakeminen. Selvää on, että jokaisessa sohaisussa tuntemattomaan ei voi onnistua. Mielestäni DBTL:n onnistumisprosentti tässäkin suhteessa on kuitenkin ollut hyvä.

Kovin outo on väite, jonka mukaan DBTL olisi jämähtänyt vuoteen 1979 (!). Festivaaliorganisaatiolla on linkit ja yhteydet niin keskeisiin kuin marginaalisempiin kulttuurin tuottajiin, ja uusien yhteyksien suhteen ollaan tarkkana jatkuvasti, silmät ja mieli auki.

Nikkola perää henkilökohtaisia visioita julkisuuteen. DBTL ei synny eikä kehity - eikä ole koskaan niin tehnyt - yhden ihmisen päässä, vaan onnistuneeseen lopputulokseen päästään saumattomalla tiimityöskentelyllä ja ideoinnilla. Näitä avuja on tarkoitus mahdollisimman hyvin käyttää, jotta Turku saisi entistä paremman Laiturin 1998.

Kari Salovaara
Down By The Laituri
Toiminnanjohtaja