Kuka palauttaisi DBTL:n punaisen langan

Turun ylpeys, poikkitaiteellinen kaupunkifestivaali Down By The Laituri on syvimmässä kriisissään sitten vuoden 1993 KAFE ry:n romahtamisen ja järjestäjäyhdistyksen muuttumisen nykyiseksi Pro Laituriksi.

On avoimen sisältö- ja organisaatiokritiikin aika. Viime kesänä DBTL tuotti tappiota reilut 600000 markkaa. Samanaikaisesti kuitenkin Turku täyttyi ihmisistä, esimerkiksi jokirannan alue ei edes vappuna tai Taiteiden Yönä ole ollut niin täynnä tungeksivaa ihmismassaa. Silmämääräisesti ja puhtaasti festivaalivieraan kannalta arvioituna kymmenes DBTL oli siis kaikkien aikojen menestys.

Kuitenkin lipputuloissa ja kaudelle 97-98 budjetoiduissa henkilöstömenoissa Laituri jäi tappiolle edellämainitun summan, missä siis vika?

Mielestäni ei ole ylikorostettua väittää, että kuluneiden viimeisten kahden-kolmen vuoden aikana DBTL on kadottanut uskottavuutensa valikoivan ja modernin kulttuuriyleisön silmissä. On kuin DBTL mieltäisi kulttuurijärjestämisen ja pop-musiikin purkkiruoaksi, joka pysyy ja paranee vuosien varrella trendeistä ja uusien ikäluokkien kulutustottumuksista piittaamatta.

Tosiasia on, että me emme enää elä vuotta 1979. DBTL:n suhde modernin pop-kulttuurin ilmiöihin, verkostoihin ja historiaan on katkennut.

Myös kulttuurisen profiilin hakeminen klassisen musiikin varjolla on mielestäni omalaatuinen projekti. Samanaikaisesti Naantalissa järjestetään alan ilmiöille vihkiytynyt tapahtuma, joka taloudellisin ja ajankäytöllisin resurssein jyrää DBTL:n klassiset projektit mennen tullen.

Mielestäni DBTL:n mahdollisuus on aikalaiskulttuurissa ja oman vuosisatamme taiteissa; Pop-musiikki, kehittyvä multimediataide ja elokuvat ennen kaikkea. Resepti ei ole uusi eikä kaukaa haettu, tämän tyyppisellä metodillahan DBTL pohjusti valtakunnallisen maineensa 90-luvun alkuvuosina.

On ollut aika jolloin DBTL on ollut nuorekas, mielenkiintoinen ja kiinnostava, kuin nokkelin kulttuurijulkaisu joka johdattaa lukijansa modernien ajankuvien keskelle. Nykyistä professionaalisuuttaan kyllästymiseen saakka toitottavaa markkina-Laituria ei valitettavasti enää voi lukea sisällöllisesti kiinnostavien tapahtumien joukkoon. Tarjonnan punainen lanka on pahasti kateissa.

Jotain todellakin tarvitsisi tehdä. Metrilakritsaa ja olutta voi nauttia ilman julkista tukeakin. Jatkossa esimerkiksi toiminnanjohtaja Kari Salovaara varmasti paljastaa oman kulttuuripoliittisen ja tapahtuman radikaaliin sisällölliseen kehittämiseen liittyvän visionsa tämän lehden palstoilla kirjallisessa muodossa. Suurin ja kaunein, DBTL, on sen ansainnut.

Jari Nikkola
DBTL-aktiivi vuodesta 1988