Haaveista totta

Taivaanrannanmaalari on nimitys, jota käytetään silloin kun halutaan vähätellä, aliarvioida ja mitätöidä toista.

Mikä on se vahva sisäänrakennettu voima, joka saa ihmisen kerta toisensa jälkeen latistamaan toisia?

Onko kyseessä paljon puhuttu huono itsetunto vai onko kyseinen ilmiö kasvatuksen tulosta; ei saa olla terveellä tavalla ylpeä itsestään ja hyvin tehdystä työstä vaan omia työsuorituksia kuuluu vähätellä. Samalla tavalla pilkallisesti aliarvioidaan myös muiden aikaansaannokset. Myönteistä palautetta on edelleenkin niin vaikea antaa.

Mutta mikä on taivaanrannanmaalari? Huithapeli työtävieroksuva tyyppi vaiko elämäntaiteilija?

Vaatii taitoa ja osaamista maalata taivaanranta esimerkiksi tauluun.

Koska minulta puuttui tämä taito, ilmoittauduin keväällä yhdelle monista kesäkursseista. Kyseessä oli Oriveden opiston kymmenen päivän öljyvärikurssi. Olen siinä onnellisessa asemassa, että minulla on työtä ja aikuiset lapsetkin tulevat omillaan toimeen. Elämäntilanteeni on sellainen, että pystyin näin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni.

Mutta samalla mietin, miten toteuttavat haaveitaan sellaiset ihmiset, jotka elävät peruspäivärahan tai toimeentulotuen varassa. Heillä rahat menevät kokonaisuudessaan jokapäiväiseen elämiseen, eivätkä aina edes riitä siihen. Vaatii mielikuvitusta ja taiteilua saada rahat riittämään välttämättömiinkin asioihin. Heillä ei ole mahdollisuutta lähteä opettelemaan taivaanrannan maalausta kalliille kurssille. Vaikka aikaa ja halua olisi, niin rahaa harrastuksiin puuttuu.

Työttömille on kyllä tarjolla erilaisia kursseja, joihin voi osallistua, mutta jos elämisen perusedellytykset ovat retuperällä, on oltava vahva yksilö jaksaakseen aktivoitua. Paljon helpompaa on passivoitua ja jäädä kotiin. Näin monet tarjolla olevat mahdollisuudetkin jäävät käyttämättä.

Toivoisin, että ihmiset jaksaisivat kannustaa ja tukea toinen toistaan vaikeissa elämäntilanteissa. Joskus riittää, että hakee naapuriaan lenkille tai että ystäväporukalla päätetään lähteä johonkin harrastuspiiriin. Yhdessä on paljon helpompi lähteä kuin yksin.

Varmasti monet erilaiset kesäkurssit ovat hyvin antoisia niille osallistuneille. Mitenkään muuten ei voi selittää niiden suurta suosiota. Mutta missä ovat miehet? Kurssit ovat lähes 90-prosenttisesti naisten kansoittamia. Vai lieneekö miehille riittänyt aikoinaan käyty armeija.

Nyt voin siis esitellä itseni kurssin käyneenä taivaanrannanmaalarina. Tosin taivaanrantaa ei ole mitenkään helppo maalata edes kurssin käytyään.

Kirjoittaja on turkulainen maalarimestari.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.