Kuntalaisilla on oikeus
erikoissairaanhoitoon

Kaupunginkamreeri Juha Heinonen esitti (TS 22.9.) näkemyksiään erikoissairaanhoidosta ja sen kustannuksista. Kamreerin kannalta sairaanhoitopiiri näyttää olevan jotain etäistä, mihin on pakko kuulua. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ja sen sairaalat, esimerkiksi Turun yliopistollinen keskussairaala, ovat kuitenkin kuntien omia sairaaloita. Niiden toiminnasta vastaavat kuntien omat edustajat. He päättävät sairaaloiden taloudesta ja sen myötä toiminnasta sairaanhoitopiirin valtuustossa ja sairaaloiden johtokunnissa.

Turun yliopistollisen keskussairaalan johtokuntaan kuuluu myös Naantalin edustaja - siinä on Naantalilla suora vaikutuskanava. Minun työnantajiani niinkuin kaikkien muidenkin TYKS:n työntekijöiden työnantajia ovat siis kaikki Varsinais-Suomen kunnat ja välillisesti kaikki kuntalaiset.

Sairaanhoitopiirin rahoitus voi näyttää kummajaiselta. Kyse on kuitenkin kuntien yhteisyrityksestä, missä kunnat ovat toisaalta sairaalan omistajia ja toisaalta omien sairaaloidensa käyttäjiä. Kuntien edustajat päättävät sekä kuluista että toiminnan tavoitteista.

Miltä tuntuisi hoitaa tehtävää, johon toimeksiantaja ei ole antanut tehtävään vaadittavia resursseja. Kun TYKS:n koko henkilökunta on yrittänyt venyä ja hoitanut kaiken sen, mihin sairaalan seinät ovat juuri ja juuri vielä riittäneet, saamme palautteena moitteita budjetin ylittämisestä.

Kun kamreeri Heinonen esittää, että sairaanhoitopiireissä sovellettaisiin markkaa/asukas ylläpitomallia, niin hän ei varmaan tiedä, että meidän sairaanhoitopiirimme on tässä suhteessa maamme halvimpia.

Kyllä Naantali voisi ainakin teoriassa toisellakin tavalla vaikuttaa erikoissairaanhoidon kustannuksiin. Ilmoitettaisiin sairaaloille ja kuntalaisille, että rahaa on ehdottomasti vain tiettyyn rajaan saakka. Kun se sitten on kulunut loppuun esimerkiksi lokakuussa, niin Naantali ilmoittaisi asukkailleen, että Turun yliopistollisen keskussairaalaan saa mennä potilaaksi vasta seuraavana vuonna. Naantali on sulkenut piikkinsä!

Me emme sairaalassa kuitenkaan voi menetellä niin. Meidän on hoidettava varsinkin kiireellistä erikoissairaanhoitoa tarvitsevat potilaat riippumatta siitä, mistä kunnasta he hoitoon tulevat. TYKS on yliopistosairaala. Se merkitsee, että meidän on pystyttävä niin korkeatasoiseen ja vaativaan hoitoon kuin maassamme on mahdollista. Pyrimme hoitamaan potilaat lähellä kotipaikkaa heidän omassa sairaanhoitopiirissään ja edullisesti niin, että mahdollisimman vähän tarvittaisiin muiden sairaaloiden apua. Vaativalla hoidolla on tietenkin hintansa, se maksaa enemmän kuin tavanomainen keskussairaalahoito.

Jos rahaa ei ole riittävästi, niin kuka ottaa vastuun siitä, ketkä potilaat hoidetaan ja ketkä jätetään hoidotta? Tässä suhteessa priorisointikeskustelu on vasta alussa. Jos kunnan talous asettaa rajat erikoissairaanhoitoon sijoitettavalle osuudelle, on kunnan myös kerrottava asukkailleen, etteivät he enää saa kaikkea tarvittavaa hoitoa.

Väite siitä, että kunnat eivät ole tilaajia, ainoastaan maksajia, on näkökulmakysymys. Tilaaja on oikeastaan potilas, sairastunut kuntalainen, ja kunnan lakisääteinen velvollisuus on vastata hänen erikoissairaanhoidostaan. Sitä varten alueemme kunnat ovat perustaneet sairaanhoitopiirin, sitä varten on TYKS. Lähetteet erikoissairaanhoitoon kirjoittaa potilaan sairaudentilan ja hoidon tarpeen tunteva lääkäri, ei kamreeri.

Me hoitavat lääkärit ja koko hoitohenkilökunta olemme potilaan puolella. Me haluamme hoitaa tämän sairaanhoitopiirin potilaat hyvin, tehokkaasti ja mielellään yhtä korkeatasoisesti kuin maamme muidenkin sairaanhoitopiirien työntekijät tekevät.

Kamreeri on kuntalaisen veronmaksajan asialla niinkuin hänen kuuluukin olla. Mutta kun kuntalainen sairastuu, hänelle tärkeintä on siinä tilanteessa potilaan näkökulma. Hän haluaa korkeatasoista hoitoa omassa keskussairaalassaan ja katsoo, että hänellä on siihen oikeus. Hänen asiallaan me sairaalatyöntekijät olemme.

Timo Parvinen
ylilääkäri
TYKS,
Lastenkirurgian yksikkö