Liikkeen suunta

Presidentti Mauno Koivisto kertoo äskettäin ilmestyneessä muistelmakirjassaan Liikkeen suunta kuuluneensa turkulaiseen Ursin-seuraan. Tämä seura on koko 50-vuotisen olemassaolonsa aikana ollut yhteiskunnallisesti aktiivisten toimijoiden tyyssija, jossa käydyt keskustelut ovat avanneet uusia näköaloja ja jonka piiristä on lähtenyt monia merkittäviäkin ideoita ja aloitteita. Erityisesti Mauno Koiviston puheenjohtajakausi 1950-luvulla oli hedelmällinen.

Muistini kätköistä kaivelin esille pienen pätkän 1950-lukua. Ehkäpä sillä saattaa olla kuriositeettia laajempikin merkitys.

Josef Stalinin kuoleman jälkeen Neuvostoliitossa alkoivat puhaltaa vapaammat tuulet. Monet uskoivat, että myönteiseen kehitykseen liittyisi myös kansainvälisen ilmaston lauhtumista. Tämän vuoksi Neuvostoliiton voimakas puuttuminen Unkarin kapinaan ja kansannousuun vuonna 1956 oli tyrmistyttävä isku rauhalliseen kehitykseen uskoneille suomalaisille.

Ursin-seuran piirissäkin reaktiot olivat varsin voimakkaita. Seuran jäsenet ryhtyivät suunnittelemaan lentolehtistä, jota suunnitelman mukaa piti jakaa työpaikoilla ja erityisesti työväestön asumissa kaupunginosissa. Tarkoituksemme oli avata ihmisten silmät näkemään kansainvälisen kommunismin väkivaltaisuus.

Lentolehtisen sanamuodosta keskusteltiin seuran piirissä innokkaasti. Muistikuvani mukaan myös Mauno Koiviston ajatuksia tuli mukaan. Erityisesti muistan, että lause Unkarin vapauteen ja kansanvaltaan jo voitollisesti päättynyt vallankumous murskaantui vieraan valtion hyökkäysvaunujen telaketjujen alle oli Koiviston laatima. Telaketjukommunismi oli kova sana meidän mielestämme!

Jälkeenpäin kuulin eräiltä kansandemokraattisilta ystäviltäni, että tämä lentolehtinen oli aiheuttanut heikäläisille harmaita hiuksia. Unkarin tapahtumia oli kuuleman mukaan ollut vaikea selittää. Ehkäpä kommunismin nimissä tapahtunut väkivallan käyttö oli käyttäjille itselleen üPyrrhoksen? voitto. Siinä oli häviön siemen mukana.

Neljänkymmenen vuoden päästä katsottuna tuntuu siltä, että nuoret Ursin-seuralaiset olivat oikeassa tuomitessaan väkivallan käytön. Ilmeisesti lentolehtisen railakkaat sanamuodot iskivät juuri oikealla tavalla.

Sellainen oli liikkeen suunta Turussa marraskuun alkupäivinä vuonna 1956.

Kirjoittaja on Turun kaupungin terveydenhuollon eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.