Dengin kaudelta siirryttiin
Kiinassa Jiangin kaudelle

Jiang Zemin hymyili puoluekokouksen jälkeisenä päivänä tiedotusväen edessä leveästi ja rentoutuneesti.
Jiang Zemin hymyili puoluekokouksen jälkeisenä päivänä tiedotusväen edessä leveästi ja rentoutuneesti.

Puoli vuotta sitten kuolleen Deng Xiaopingin perintöä jaettiin Pekingissä päättyneessä puoluekokouksessa lähes odotetusti. Kun presidentti Martti Ahtisaari tänään poikkeaa Japanin-matkallaan tapaamaan Kiinan puoluejohtaja Jiang Zeminiä, hän kohtaa miehen, jonka ote jättivaltion vallasta on entisestään tiukentunut.

Puoluejohtajana, presidenttinä ja tärkeän sotilaskomission johtajana Jiang on kiinalaisessa hierarkiassa ykkönen, mutta ei vieläkään se suuri yksinäinen, jollaisia Mao ja Deng olivat. Jiang paalutti puoluekokouksessa asemaansa nostattamalla liittolaisiaan ja siirrättämällä kilpailijoitaan pois korkeista viroista.

Pääministeri Li Peng pysyi Kiinan kakkosmiehenä. Uudeksi vahvaksi nimeksi nousi varapääministeri Zhu Rongjin, jonka uskotaan ensi keväänä seuraavan Litä pääministerinä.

Puoluekokous viitoitti Jiangin kaudella odottavia muutoksia. Kiina marssii edelleen virallisesti sosialismin tahtiin ja vannoo vallankumouksellisten Maon ja Dengin nimiin. Se kuulosti yllättävän paljon entiseltä retoriikalta.

Edessä on kuitenkin valtavia uudistuksia, ja niissä mitataan omalaatuiseksi muokkautuneen kiinalaisen sosialismin ja kovien kapitalismin lakien yhteensopivuutta.

Dengin 1970-luvun lopulla aloittamat talousuudistukset jatkuvat. Jiang Zemin avasi viidennentoista puoluekokouksen pitkällä puheella, jossa keskeistä oli lupaus valtionyhtiöiden uudistamisesta. Kiinan tuhansia ja tuhansia pieniä valtionyhtiöitä odottaa saneeraus, joko yhtiöittäminen, myyminen tai peräti konkurssiin ajaminen.

Yli kolmestasadastatuhannesta valtionyhtiöstä kiinalaiset ovat nimenneet joukon suuria ja kannattavia yrityksiä, joiden tulevaisuus ei ole uhattuna. Näitä turvattuja ja tuettavia on vain 512.

Kaikista valtionyhtiöistä noin puolet oli viime vuonna tappiollisia, usein koneistukseltaan kehnoja ja johdoltaan vanhentuneita. Niitä odottavat muutokset kuohuttavat varmasti myös yhteiskuntaa laajemmin, sillä valtion omistamissa ja johtamissa yrityksissä työskentelee sata miljoonaa kiinalaista, ja yhtiöittämisissä, yksityistämisissä ja lopettamisissa on kysymys heidän kannaltaan ennen kaikkea työpaikoista.

Kiinassa on työttömiä jo tällä hetkellä virallisten tilastojen mukaan useita miljoonia. Talousuudistusten vauhdittama kiihkeä talouskasvu on rikastuttanut kaupunkeja, mutta maaseutu on pysynyt köyhänä. Kaupunkeihin työnhakuun lähtevät maalaiset pitävät hekin yhteiskuntaa muutoksen tilassa.

Kukaan ei tällä hetkellä pysty ennustamaan, miltä Kiinan kommunistinen puolue näyttää joidenkin vuosien kuluttua-pystyykö puolue yksinvaltiaana määräämään politiikan suunnan senkin jälkeen, kun se on vapaaehtoisesti ja lopullisesti luovuttanut talouden ohjakset markkinavoimille. Puolue ei ole aloittanut asemansa arviointia. Siitä juorusi puoluekokouksen aikana se, ettei Tiananmenin aukion vuoden 1989 verilöylyn uudelleenarviointiin oltu lainkaan valmiita.