Hajujen leviämisen fysiikkaa

Turussa keskustellaan parhaillaan kauaskantoisesta ja tärkeästä hankkeesta. Saneerataanko jätevedenpuhdistamo nykyiselle paikalleen vai viedäänkö puhdistamo Kakolan kallioon louhittavaan luolaan.

Luolavaihtoehtoa on vastustettu mahdollisilla hajuhaitoilla verrattuna saneerausvaihtoehtoon. Perustelua en ymmärrä, koska itse olen kuvitellut tilanteen olevan täsmälleen päinvastaisen - jos hajuhaitalla yleensä on mitään merkitystä itse asian ratkaisemisen kannalta.

Kaasut leviävät ilmassa tasaisesti kaikkiin suuntiin. Leviämistä tapahtuu samassa mitassa ylös- ja alaspäin sekä sivuille. Painovoiman vaikutus leviämiselle on olematon. Siten mitä korkeammalta vapautetaan puhdistamon poistumiskaasut, sitä vähäisemmät ovat hajuhaitat katutasossa.

Ilmiö on kaikille tuttu. Vieno hajuveden tuoksu käy suorastaan huumaavaksi vain muutaman metrin matkalla.

Kakolan tapauksessa laitoksen kaasut johdetaan ulkoilmaan poistoputken kautta, joka sijaitsee 50-60 metriä maan pinnan yläpuolella. Nykyisellä paikallaan kaasut poistuvat lähes maan pinnalta, ja saneerausvaihtoehdossa 10 metrin korkeudelta.

Tietenkin tuuliolosuhteet vaikuttavat keskeisesti poistumiskaasujen leviämiseen. Tunnettu tosiasia on, että ilmamassat liikkuvat tuulen vaikuttaessa vaakasuoraan - pystysuora virtaus on hyvin pientä.

Haitalliset kaasut poistuessaan ulkoilmaan korkealta kulkevat pitkiäkin matkoja. Samalla kaasut sekoittuvat ilmamassaan ja laimentuvat yhä vain enemmän ennen kuin saavuttavat maan pinnan - usein hyvinkin kaukana itse hajulähteestä. Tunnettu sovellutus ovat olleet Keski-Euroopan korkeat savupiiput, joiden rikki- ja typpipäästöt ovat ulottaneet haitallisia vaikutuksiaan aina Skandinaviaan asti.

Näiden pohdiskelujen ainoa päätelmä on, että jos tulevasta jätevedenpuhdistamosta yleensä hajuhaittaa syntyy, ovat haitat Kakolan vaihtoehdossa turkulaisille ylivoimaisesti vähäisemmät kuin saneerausvaihtoehdossa.

Jarmo Torsti
apulaisprofessori
Turun yliopisto
Fysiikan laitos