Pelataanko tosissaan
vai harrastuksesta

Viime aikoina on TS:n mielipidesivulla kirjoiteltu nuorisourheilusta. Kun on kyse joukkueurheilusta, kuten jääkiekkoilusta tai jalkapallosta, on joukkueen pelaajien, valmennusportaan ja vanhempien tehtävä selväksi, halutaanko voittoja ja menestystä vai ollaanko mukana vain harrastusmielessä.

Jos halutaan turnausvoittoja ja korkeaa sijoitusta sarjataulukossa, on selvää, että parhaat pelaajat saavat silloin eniten peliaikaa. Jos toimintaa pidetään harrastustasolla, voidaan kaikille pelaajille antaa tasaisesti peliaikaa. Tosiasia on, että kaikki joukkueet pyrkivät ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Seuratkaapa 10-12 vuotiaiden kiekkoilijoiden toivomuksia, niin huomaatte, että kaikilla on tavoitteena NHL-ura. Ja vanhemmat tukevat tätä intohimoisesti. Ei sitten ihme, jos ollaan tyytymättömiä, ettei poika saanutkaan pelata.

Valmentajien kannalta olisi usein parasta, etteivät vanhemmat kävisi ollenkaan harjoituksissa ja jos otteluita kävisivätkin seuraamassa, niin eivät ainakaan jälkikäteen arvostelisi ketjujen tai kentän kokoonpanoja.

On tehtävä selväksi, kuka valmentaa, vastuuvalmentaja vai vanhemmat. Itku ja hammastenkiristys eivät lopu ennenkuin joukkueen sisällä tehdään selväksi, mikä mukanaolemisessa on tärkeintä: menestys vai lajin harrastaminen.

Lämäri