Pääkirjoitus 21.9.1997:
Emu-jäsenyys tulossa
-kansa vierastaa Natoa

Keskustajohtaja Esko Aho yrittää välttää sen, että kiista Emusta sulkisi keskustalta mahdollisuud en päästä hallitukseen Sdp:n ja Paavo Lipposen kanssa.
Keskustajohtaja Esko Aho yrittää välttää sen, että kiista Emusta sulkisi keskustalta mahdollisuud en päästä hallitukseen Sdp:n ja Paavo Lipposen kanssa.

Hallituksen sitkeä hivutus Suomen liittymisestä Euroopan raha- ja talousliiton kolmanteen vaiheeseen on kääntänyt kansalaisten mielipiteitä Emulle myönteiseksi.

Pääministeri Paavo Lipponen(sd) sai hallitukselleen ja puolueelleen kaksi myönteistä viestiä viikonvaihteessa. Lähes kaikki sosiaalidemokraattien valtuuston jäsenet kannattavat johtajansa pyrkimystä, että Suomi liittyy Emuun ensimmäisten joukossa.

Turun Sanomien Suomen Gallupilta tilaamassa tutkimuksessa ensimmäistä kertaa enemmistö vastaajista kannatti Suomen liittymistä viimeistään 1999 tehtäviin järjestelyihin, joissa Euroopan unioni saa yhteisen rahan.

Emu-jäsenyyden kannatus on lisääntynyt reilussa vuodessa 21 prosenttiyksikköä.

Lipponen saa Emu-linjaukselleen siunauksen Sdp:n valtuustolta keskiviikkona. Tie rahaliittoon on kuitenkin kivikkoinen. TS:n tilaamassa tutkimuksessa enemmistössä oli 51 prosenttia vastaajista. Lisäksi sosiaalidemokraattisvetoinen ammattiyhdistysliike on asettanut ehtoja Emu-jäsenyydelle.

Hallitukselle hankalimpia ovat vasemmistoliiton ja vihreiden päätökset. Kiusallisin tilanne on kuitenkin vasemmistoliitolle. Puolueen äänestyksessä Emu saa rukkaset, jotka puheenjohtaja Claes Anderssonin olisi uskottavuuden pelastamiseksi annettava hallituskumppaneille.

Emusta tulee osa vuoden 1999 eduskuntavaalitaistelua. Pääoppositiopuolue keskusta tekee omat linjauksensa ylimääräisessä puoluekokouksessaan ensi viikonvaihteessa.

Keskustan päätös on Emulle kielteinen. Puheenjohtaja Esko Aho haluaa, että ratkaisuun ei kytketä vaatimusta mahdollisesta irtautumisesta rahaliitosta.

Ahon ja Lipposen erimielisyydet yhdentymispolitiikasta eivät ole niin kaukana toisistaan kuin he julkisuudessa antavat ymmärtää. Puoluejohtajien parlamentaarinen asema tuo lisänsä riitoihin.

Sdp:n ja keskustan puoluepäätökset ovat tärkeämpiä kuin hallituksen ja opposition keskustelut Emusta.

Puoluepäätökset rakennetaan vastakkaisiksi. Olennaista on kuitenkin se, että päätöksen jälkeen kumpikaan puolue ei esitä vaatimusta niiden purkamisesta.

Eduskunnassa Lipponen ja Aho tuskin sopivat asioista. Keskusta ei ryhdy hallituksen apuriksi, mutta valtaan paluutietä hakeva Aho ei aseta ehtoja, jotka tekisivät mahdottomaksi hallitusohjelman rakentamisen niin Sdp:n kuin kokoomuksenkin kanssa.

Suomen liittyminen puolustusliitto Natoon ei saa kansalaisten kannatusta. Reilu enemmistö, 57 prosenttia vastanneista, vastustaa Nato-jäsenyyttä. Kannattajia löytyi neljännes.

Suomen yhdentyminen eurooppalaisiin järjestelmiin on edennyt askel kerrallaan. Ensin Euroopan neuvostoon, sitten sopimus Euroopan talousalueesta, EY-jäsenyys ja ilmeisesti liittyminen Emuun.

Nato-jäsenyys ei kuuluu samaan sarjaan. Se kuuluu sarjaan sotilaalliset sopimukset. Neuvostoliiton romahdettua Suomi on kutsunut linjaansa liittoutumattomuudeksi ja itsenäiseksi puolustukseksi, jonka tieltä YYA-sopimus ja Pariisin rauhansopimuksen rajoitukset haudattiin.

Vaikka EU:ssa on talouden lisäksi kyse myös sotilaallisesta turvallisuudesta, Nato- jäsenyys on toisen luokan kysymys. Kansalaiset eivät halua, että liittoutumaton Suomi liittoutuisi ja keksisi uuden selityksen, että silti Suomi olisi edelleen puolueeton. Mahdolliset suuret turvallisuusratkaisut jäävät nykyministereiden seuraajille.