Kakkospääkirjoitus 19.9.1997:
Munakriisi käräjöitävä kanalassa

Laitilalainen viljelijä on haastanut valtion oikeuteen ja vaatii miljoonakorvauksia siitä, että Suomen liittyminen EU-jäseneksi on pakottanut hänet luopumaan kanataloudesta, jolloin häneltä on mennyt sekä toimeentulo että osa terveydestä.

Haaste on ainutlaatuinen. On mahdollista, että vahingonkorvauslakiin vetoavaa kannetta ei oteta tutkittavaksi lakiin perustumattomana, mutta maatalouden kriisitilanteessa se saattaa poikia myös tuhansia muita haasteita ympäri maata.

Oikeustalojen paperisota jää useimmiten veronmaksajien kustannettavaksi. Niinpä julkisuutta saaneen ja kenties hakeneenkin haasteen ainoa tulos voi pahimmillaan olla se, että kansan yleinen mielipide kääntyy viljelijöiden vastaiseksi.

Entisen kananmunantuottajan haasteessa haetaan vastausta siihen, tekikö valtio EU-jäsenyyspäätöksen yhteydessä ja jäsenyysneuvotteluissa virheitä, jotka romahduttivat munantuotannon kannattavuuden Suomessa.

Suomen munapiireissä on kuitenkin jo ajat sitten myönnetty, että munakriisin perimmäinen syy on valtava ylituotanto. Kanaloiden isännät ovat lisänneet tuotantoa tukijärjestelmän ja EU-rahojen kannustamina.

1995 veronmaksajien kukkarosta maksettiin kanaloihin munien lisähintoina 163 miljoonaa markkaa. 1996 tukea ryhdyttiin maksamaan kanojen pääluvun mukaan, jolloin ahneimmat isännät hankkivat kotkottajia niin paljon kuin käsiinsä saivat; enää ei piitattu siitä, mihin kananmunat saadaan kaupattua, kun jokaisesta siivekkäästä tupsahti tilille 32 markkaa tukirahaa.

Markkinataloudessa yleensä tuotantoa alennetaan, mikäli tuotteen hinta on laskussa. Munamiesten ratkaisu oli jäsenyyden alkuvuosina päinvastainen. Siitä ei voi vetää valtiovaltaa vastuuseen, sillä ongelma olisi käräjöitävä kanaloissa.

Kanataloudessa on nyt aluillaan yritys tasapainottaa tuotanto kysynnän mukaiseksi. Tähän pyritään tilakohtaisilla tuotantoa rajoittavilla sitoumuksilla.

Mynämäen käräjäoikeudelle jätetyn haasteen logiikkaa noudattaen voisivat valtiolta vaatia korvauksia esimerkiksi kaikki työttömiksi joutuneet pankkitoimihenkilöt sillä perusteella, että rahamarkkinoiden vapauttaminen 1980-luvulla vei heiltä lopulta toimeentulon ja monilta myös terveyden.