Pääkirjoitus 19.9.1997:
Naisrintamalta jotain uutta

Sukupuolten tasa-arvo ontuu jo puolueiden ehdokasasettelussa, tutkija Soile Kuitunen kirjoitti keväällä TS:ssa. Hänen mukaansa naisten aliedustus näkyy vaaleja edeltävissä ehdokasasettelun vaiheissa.

Kuitunen oli tutkinut naisehdokkaiden ja naisedustajien suhteita vuodesta 1954 vuoteen 1995. Siinä selvisi, että naisedustuksen kannalta ratkaisevaa tapahtui ennen puolueiden jäsenäänestyksiä.

Kysymyksessä on Kuitusen mukaan pikemminkin naisten itsensä harjoittama seulonta kuin syrjintä. Naiset eivät luota riittävästi omiin kykyihinsä ja toisaalta kampanjoinnin vaatimien varojen hankinta toimivat pidäkkeinä.

Esteitä, todellisia ja oletettuja siis on. Tasa-arvon vahva airut, Turun tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja Ruth Hasan suomi hiljan lehdessämme Turun tilannetta.

Täällä noudatetaan tasa-arvolain kirjainta, mutta lain henkeä rikotaan railakkaasti joka käänteessä. Pääsääntönä on: ellei laki pakota, ei naista valita, Ruth Hasan tiivisti.

Tasa-arvon edistäminen käytännön elämässä on työlästä, vanhat asenteet ja ennakkoluulot istuvat lujassa. Tehtävän hankaluuksista saa jonkinlaisen kuvan tutustumalla vaikka hallituksen tasa-arvo -ohjelmaan.

Se sisältää erityistä tasa-arvokoulutusta, jota ei ole suunnattu juureville vanhoille isännille vaan johtaville virkamiehille. Koulutuksen tuloksia seurataan ministeriötasolla vuosittaisin raportein ja tilastoin.

Vaikka tasa-arvon edistäminen näyttää paperilla tilastonikkaroinnilta, ilahduttavia tuloksia on saavutettu myös käytännössä. Kuntaliiton selvityksen mukaan naisten osuus kunnanhallituksissa on noussut liki 45 prosenttiin. Kasvu on lähes sata prosenttia. Vuoden 1992 vaalien jälkeen naisten osuus oli noin 25 prosenttia.

Naisten osuus on kasvanut kaikissa toimielimissä. Naisia on jäseninä lautakunnissa keskimäärin 47 prosenttia. Erot eri toimialojen välillä eivät ole suuria. Naisten osuus ei kasaannu pehmolautakuntiin.

Kunnissa tapahtunut muutos on merkittävä. Sen merkitys korostuu, kun muistaa minkälaisia näennäisiä tai todellisia vaikeuksia lukuisissa kunnissa oli. Eikä kaikissa kunnissa ole paikallisten olosuhteiden pakosta vieläkään päästy lähellekään tavoitetta.

Ruth Hasanin ja monen muunkin naisvaikuttajan mielestä naiskiintiöt ovat kehityksen selittäjiä. Kiintiöt ovat meillä tasa-arvon ainoa pelastusrengas. Ilman kiintiöitä muutos olisi epäilemättä tapahtunut nähtyä hitaammin.

Toisaalta Soile Kuitusen havainto naisten itse asettamasta kynnyksestä pitänee myös kutinsa. Poliittinen vaikuttaminen ei kiehdo naisia siinä kuin miehiä.

Kehitystä parempaan on kuitenkin tapahtunut. Suurin jarru on edelleen asenteissa. Ne eivät onneksi ole jumiutuneet aivan paikalleen. Naisrintama elää.

Ajankuvaa lie sekin, että äskeisessä Pohjoismaiden tasa-arvoministereiden tapaamisessa sovittiin miesten tasa-arvo-ohjelman aloittamisesta. Ohjelmalla ei vahvisteta miesten viimeisiä linnakkeita.

Sillä pyritään vaikuttamaan muun muassa perheväkivaltaan. Väkivalta on lähes aina miehinen ongelma.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.