Vaimoaan lyövä mies
ei parane tuomitsemalla

Turun Sanomat uutisoi keskiviikkona 10.9. oikeusministeri Kari Häkämiehen lausumia sovittelutyöntekijöiden työkokemuksen yhteydessä järjestetystä tiedotustilaisuudesta 9.9. Savonlinnassa. En itse ollut tiedotustilaisuudessa, enkä ole nähnyt oikeusministerin tiedotetta, mutta olin kyllä paikalla oikeusministerin puhuessa työkokouksessamme, ja keskustelin sovitteluun ja nuorisorangaistukseen liittyvistä asioista yhtenäisellä aamulennolla Savonlinnaan.

Tulkitsematta sen enempää oikeusministerin lausumia perheväkivalta-asioiden sovittelusta totean kuitenkin sen, että tällainen perheristiriita-asia on erittäin vaikea hoidettava myös ammatti-ihmisille. Ja toisaalta miehen ohjaus hoitoon naisvaltaiselle sosiaali- ja terveysalalle saattaa usein aiheuttaa ongelmia niin naistyöntekijän kuin väkivaltaisesti vaimoaan kohtaan käyttäytyvän miehenkin ennakkoasenteiden takia.

En halua puolustella vaimoaan hakkaavaa miestä - näin ei asioita saa ratkaista, mutta jos jo muutenkin syyllisen miehen taakkaa lisätään hyökkäyksillä liikaa, asia ei ratkea ainakaan myönteiseen suuntaan, vaan väkivaltaisuus saattaa jopa lisääntyä.

Turun sosiaalikeskuksen rikosten sovittelutoiminnassa vapaaehtoistyöntekijöillemme on annettu ohje tarpeen vaatiessa ohjata väkivaltaisesti käyttäytynyt mies hakemaan apua Jussi-projektilta (Ensi- ja Turvakotien liiton projekti). Tässä auttamismuodossa miespuolinen työntekijä pyrkii auttamaan aggressiivista miestä sanoin ja teoin - mies miehelle - jotta tämä mies pystyisi kohtaamaan oman väkivaltaisuutensa niin, että hän pystyisi jatkossa välttämään tämän keinon käyttöä. Valitettavaa tämän projektin suhteen on vain se, että Raha-automaattiyhdistyksen projektirahoitus loppuu tämän vuoden lopulla. Eikä jatkorahoitus ole minun tietääkseni varmuudella järjestynyt, vaikka tässäkin on kyseessä erittäin tarpeellinen palvelumuoto.

Sovittelussa ilmenneiden seikkojen perusteella uhrikin voidaan ohjata saamaan muuta apua - esimerkiksi rikosuhripäivystykseen - mikäli tämä tuntee tarvetta sellaiseen. Sovittelussa otetaan kyllä huomioon rikoksen kumpikin osapuoli, vaikka julkisuudessa taidetaan ymmärtää asia niin, että sovittelun tarkoitus on palvella vain rikoksentekijää.

Mitä tulee vielä perheväkivaltaan, niin eduskunta sääti lain, jonka mukaan pahoinpitely myös yksityisellä paikalla on yleisen syytteen alainen 1.9.1995 alkaen, aikaisemminhan asunnossa tapahtunut tämäntyyppinen väkivallanteko oli asianomistajarikos, jossa uhri voi perua rikosilmoituksen. Näin usein kävikin, syistä en itse voi sanoa. Voisi kuitenkin olettaa, että joskus syynä on ollut pelko, ja joskus ääretön rakkaus.

Eduskuntakin jätti uudessa lainsäädännössä asianomistajalle mahdollisuuden ilmoittaa esitutkintaa suorittavalle poliisille ja/tai syyttäjälle, jos hän ei kuitenkaan halua syytettä nostettavan. Näitten viranomaisten pitäisi sitten arvioida, onko uhri tehnyt pyynnön vakaasta tahdosta, jolla perusteella oikeustoimenpiteet voidaan jättää sikseen.

Tietysti siitäkin voisi keskustella, onko oikeuden langettama ratkaisu tai tuomio tavanomaisissa perheväkivaltajutuissa mikään ratkaisu. Meiltähän puuttuu edelleen mahdollisuus velvoittaa tuomittu asianmukaiseen hoitoon. Vaikka tuomitulla ei hoitomotivaatiota löytyisikään, ei akkaansa hakkaava ukko parane sakoilla, ehdollisella tai ehdottomallakaan vankeustuomiolla.

Eero Pulli
erityissosiaalityöntekijä
Turun sosiaalikeskus
rikosten sovittelutoiminta