Mistäpä oppia

Luin suurella mielenkiinnolla Juha Heikkilän kirjoituksen (TS 7.9.), jossa oli aiheena tämä nykyinen kouluoppi. Asia, jota hän ei ehkä tohtinut mainita, on kotiemme alkukasvatus, joka vanhempien pitäisi kaikista kiireistään huolimatta muistaa. Silloin kun minun ikäluokkani kävi koulua, opettajat olivat oppilaille puolijumalia, heitä tuli kunnioittaa ja muutenkin arvostaa. Mutta muistini mukaan meille lapsille opetettiin jo kotona, että miten koulussa käyttäydytään.

Olen ollut puheissa opettajien kanssa, mutta tuntuu, että he ovat lasten kanssa hyvin voimattomia, kaikessa. Ruman, jos ei rumemman vastauksen saa, jos uskaltaa huomauttaa mistään asiasta lapsen vanhemmille.

Itse uskalsin joten kuten mennä huomauttamaan lasten vanhemmille yövalvomisesta. Lapset, kerholaiset sekä koulua käyvät (3-13-vuotiaat) saivat valvoa vielä keskellä yötä. Yöllä mekastettiin niin, että sairaat eivät saaneet talopiirissä nukuttua. Ihmettelen, miten saada lapsi oppimaan taas syksyllä siihen, että pitääkin nousta koulupäivinä ajoissa.

Ennen oli vanhemmilla sen verran kanttia, että lapset opetettiin nukkumaanmenoaikaan. Eiköhän otettaisi vielä vanhan hyvän ajan kasvatus käytäntöön ja annetaan vanhemmille valtaa opettaa omia lapsiaan, ettei vieraan tädin tarvitse puuttua asiaan?

Mummeli maalta