Mielipiteet
voivat muuttua

Varmaan monilla meistä on jo lapsuudesta, tai ainakin nuoruudesta lähtien mielipiteitä, joiden ei usko muuttuvan iän karttuessa. Näin kuitenkin on tapahtunut omalla kohdallani.

Olen syntyisin tyypilliseltä varsinaissuomalaiselta pikkutilalta, jossa tehtiin kovasti töitä ja elettiin vaatimattomasti.

Elettiin siinä pienessä kyläyhteisössä ja kaupunkilaisten asiat tuntuivat kaukaisilta ja jopa vastemielisiltä. Tämä johtui tietysti kotikasvatuksestakin. Yksi tällainen vastenmielinen asia oli ammattiyhdistysliike, sitä pidettiin sellaisena yhteiskuntajärjestyksen muuttamisen apuvartena.

Olin vielä kotona lähellä aikuisikää sitä mieltä, etten milloinkaan ole ay-toiminnassa mukana jäsenenä. Kuitenkin minulle kerrottiin, että joillakin työpaikoilla oli pakko olla jos töitä halusi tehdä.

Toinen asia, mitä pidin mahdottomana omalla kohdallani, oli kerrostaloasuminen. Harvaan asutussa kylässä kun oli tottunut siihen, että aina sai olla omassa rauhassaan mitä naapureihin tulee. Ja suurin este kerrostaloasumisessa oli mielestäni se, että ensin ostit asunnon ja kuitenkin jouduit maksamaan siitä vuokraa joka kuukausi. Mikä se sellainen koti voi olla?

Sain vakituisen työpaikan heti asevelvollisuuden suoritettuani. Aluksi siinä työpaikassa ei vaadittu minkäänlaista ay-jäsenyyttä, mutta myöhemmin kaikki me osaston 50-60 toimihenkilöä liityimme silloiseen STL:ään ja melkein yksimielisesti vielä.

Ensimmäinen luottamusmies jäi aikanaan eläkkeelle ja kuinkas sitten kävikään: tekivät minusta luottamusmiehen joukkoonsa. Nyt jouduin väkisinkin ottamaan kovasti osaa ammattiyhdistystyöhön. Olin kääntänyt takkini niin kuin sanotaan.

Hoidin tätä luottamusmiestointa yli kymmenen vuotta yhteen menoon. No rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että kaikkia ay-toiminnan periaatteita en hyväksynyt silloin, enkä vieläkään.

Niin ja sitten se asuminen. Sain työpaikan mukana työsuhdeasunnon ja siinä talossa ei asunut vain minun perheeni vaan useampi muukin.

Aikanaan työantaja poisti työsuhdeasuntoedun ja niin tuli eteen se miten tästä eteenpäin. Koska olimme hankkineet jo kesäpaikan naapuripitäjästä, missä oli mukava viettää vapaa-aikoja, niin silloin kuin itsestään työsuhdeasunnosta saatujen kokemusten perusteella valitsimme kerrostaloasumisen.

Nyt tätä asumista on jatkunut jo kaksikymmentäviisi vuotta ja varmaan jatkuukin niin kauan kuin vaimoni kanssa pääsemme nousemaan rappuja kolmanteen kerrokseen. Hissiä ei nimittäin tässä talossa ole.

Samoin kuin ay-asiassakin, en tässä asumisasiassakaan kyllä hyväksy kaikkia asumiseen liittyviä asioita. Mutta koska ihminen olisi täysin tyytyväinen oloonsa ja elämäänsä.

Kirjoittaja on maskulainen eläkkeellä oleva teollisuustoimihenkilö.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.