Miksi rannat tuhotaan

Kun liikkuu merellä, hämmästyy, miten paljon rantoja on vesirakentamisella tuhottu. Kalliopohjien louhimisella ja väylien ruoppaamisilla on vesiä saastutettu laajoilta alueilta ja massiivisilla laiturirakennelmilla on pilattu maisemia.

Pohjan myllääminen ja veteen rakentaminen muuttaa elimistöä, karkottaa linnut ja kalat ja tuo tilalle käärmeet. Kaislikkoon ruopattu väylä kerää likaa ja mätäneviä jätteitä pussiinsa ja laiturialueelle. Saastuttaminen kohdistuu yleensä enimmin asukkaisiin, joilla ei ole laiturista minkäänlaista hyötyä tai huvia. On epäoikeudenmukaista, että suurten yhteislaitureiden rakentaminen sallitaan silloinkin, kun niihin ei ole pakottavaa tarvetta. Tällaisia, jopa kymmenille veneille tarkoitettuja laitureita on saaristokunnissa monia ja mikä ikävintä, niitä suunnitellaan lisää.

Saaristomeren pohjoisosassa on suosittu lomakunta, minkä uloimmat osat ovat tähän asti säilyneet suurilta osin luonnonmukaisina.

Siellä pienet, sievät mökit kurkistelevat rantaleppien takaa merelle ja rauhallisiin lahdenpoukamiin. Vaikka mökkiasutusta on paljon, vallitsee merellä miltei rikkumaton rauha. Veneitä on liikkeellä, pieniä ja vähän isompiakin, mutta ne aivan kuin korostavat luonnon hiljaisuutta. Vain harvoin lahdella viistää kovaääninen tai liian suuren tuntuinen vauhtivene häiriten runsaslajisen linnuston pesimispuuhia tai kaloja kutemakoloissaan.

Kesäasukkaat näillä seuduin ovat mukautuneet luontoon ja sen vaatimuksiin. Kesäasukkaat koostuvat nuorista, vanhoista, eläkemummoista ja huippujohtajista; rinnakkaiselo luonnon helmassa on ollut ystävällistä naapuruutta.

Pari vuotta sitten alkoi kuitenkin säröillä. Rahan valta alkoi nostaa päätään. Vuosikymmenet piilossa pidetyt loistojahdit haluttiin tuoda esille. Niille ja vierailijoiden veneille alettiin suunnitella massiivista yhteislaituria pieneen, luonnonkauniiseen lahdenpoukamaan.

Tämä uhanalainen lahti on matala, osin kalliopohjainen. Se on joutsenten, lukuisten muitten lintujen ja kalojen pesimäpaikka, sieltä lähistöllä pesivä merikotka saalistaa ruokansa, siellä voi kuulla satakielen laulavan ja ennen kaikkea se on rannan asukkaiden virkistys- ja uimapaikka.

Lahti on niin ahdas, että siihen tuskin mahtuu minkäänlaista laituria sen loukkaamatta rannan asukkaiden oikeuksia. Jokaisella laituria havittelevalla mökkiläisellä on oma syvä ranta ja tukeva laituri. Aiottu rakennelma tuhoaa maiseman ja ruoppaus likaa veden vuosikausiksi. Tuho on lopullinen, peruuttamaton.

L.A. Lehtikallio
vara- ja hallintonotaari