Kotimaisuus on valttia

Kun etsin kotiini sopivaa sohvakalustoa, kiertelin lukuisat myymälät. Sohvien hinnoissa ei juuri ollut kauppojen välillä eroja. En itse ainakaan huomannut. Laadussa sitten olikin monin verroin toivomisen varaa. Joistakin sohvista näkyi heti, etteivät ne kovin montaa vuotta tulisi kestämään ainakaan lapsiperheissä.

Ilokseni totesin, että itseäni miellyttivät sekä esteettisesti että kestävyyden puolesta kotimaiset sohvakalusteet. Ne olivat kuosiltaan kauniin ajattomia, yksinkertaisia ja mukavia istua. Suurempikin ihminen saattoi ilman pelkoa rojahtaa niihin. Silti ne eivät olleet kömpelöitä vaan siroja.

Samalla kun katselin sohvia silmäilin luonnollisesti myös muita huonekaluja, tuoleja, pöytiä, piironkeja ja niissäkin kotimaisuus oli valttia. Täytyykin mielihyvällä todeta, ettei suomalainen huonekalu ole jäänyt laman jalkoihin.

Leelian lepotuoli

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.