Vanhan jätevedenpuhdistamon laitteita
voidaan hyödyntää tehokkaasti

Turkulaisena veronmaksajana ja ympäristötekniikan asiantuntijana olen mielenkiinnolla seurannut Turun jätevedenpuhdistuksesta käytyä keskustelua.

Julkisuudessa on esitetty kaksi vaihtoehtoa typenpoiston EU-kuntoon saattamiseksi: Kakola, 290 milj. mk., sekä vanhan puhdistamon saneeraus, 250 milj. mk.

Kakola olisi luolapuhdistamo niinkuin Helsingin Viikinmäen puhdistamo. Kaikkien luolapuhdistamojen yhteiset ongelmat ovat prosessin jäykkyys, sekä luolan ilmastoinnin suuri sähköenergiatarve.

Jostakin syystä Turussa jätevesipuhdistamon viereen on rakennettu noin 30 milj. markkaa maksanut jäteliemen kompostointilaitos. Siinä haketta ja lietettä sekoitetaan prosessissa missä ilmaa puhalletaan läpi. Tämä laite vaatii sähkötehoa puhaltimiin, olosuhteista riippuen 150-300 kW.

Kompostoinnin valitseminen mädätyksen sijasta ja rakentaminen vanhan puhdistamon yhteyteen on jo tietty valinta: Kompostointilaitoksen purkaminen ja siirtäminen Kakolan kallioluolaan olisi taloudellisesti järjetöntä. Toinen asia on se, etten usko kallioluolan sisällä tapahtuvan kompostoinnin olevan turvallisuussyistä mahdollista.

Kompostointilaitoksen purkaminen muutaman vuoden käytön jälkeen ja korvaaminen mädätysprosessilla, joka sekin maksaa 30 miljoonaa markkaa, kuulostaa hieman oudolta.

Kuinka on mahdollista, että vanhan puhdistamon saneeraus maksaisi 250 miljoonaa kun sellutehdas rakentaa 70 miljoonalla puhdistamon lähes samalle jätevesivirtaukselle?

Tämän asian selvittämiseksi tutustuin sekä Turun suunnitelmaan että Metsä-Botnian uuteen jätevesipuhdistamoon.

Suunnittelukeskuksen ratkaisun investoinnin loppusumma on 202,8 miljoonaa markkaa (30.11.1994), josta kompostointilaitos on 25 miljoonaa. Koska kompostointilaitos on jo rakennettu, investointi olisi tänään 202,8 miljoonaa miinus 25 miljoonaa eli 177,8 miljoonaa markkaa, ei siis 250 miljoonaa.

Jostakin syystä tämä summa on hinattu ylös 72,2 miljoonaa markkaa eli 40,6 prosenttia. Tämä on aikamoinen inflaatiokorjaus kolmen vuoden ajaksi.

Suunnittelukeskuksen ratkaisuehdotus merkitsee käytännössä täysin uuden puhdistamon rakentamista. Suurin osa vanhasta puhdistamosta puretaan, myös uudempi ja tänään erinoimaisessa kunnossa oleva laajennusosa. Huomattava ero Metsä-Botnian ja Turun suunnitelman välillä syntyy uusista rakennuksista, halleista ja katoksista. Turussa nämä maksaisi 25 milj. markkaa.

Sellutehtaan puhdistamoa ei ole katettu. Ilman ylimääräisiä rakennuksia Turun projekti maksaisi 177,8 - 25 = 152,8 milj.mk eli pyöreästi kaksi kertaa enemmän kuin Metsä-Botnian puhdistamo.

Vaikka en epäile Suunnittelukeskuksen insinöörien ammattitaitoa, tiedän hyvin että on olemassa monta halvempaa vaihtoehtoa ratkaista ongelma, eli saada Turun typenpoisto EU-kuntoon. Vanhan puhdistamon laitteita voidaan ja pitääkin hyödyntää paljon tehokkaammin kuin ko. suunnitelmassa.

Viime vuosina on sen lisäksi tapahtunut nopea tekninen kehitys typenpoistotekniikan alalla. Allastilavuuksia voidaan pienentää kun käytetään uusia tehokkaita puhdistuskemikaaleja. Suomalainen Kemira OY on tällä alalla johtavassa asemassa maailmassa. Varovainen arvioni on, että investoinnin suuruusluokka olisi 50 miljoonaa. Kalliiksi typenpoisto tulee joka tapauksessa veronmaksajille.

Oulun kaupungin vesilaitos valitsi, kansainvälisen tarjouskilpailun jälkeen, sveitsiläisen firman suunnitteleman teknologian. Nettosäästö Oulun veronmaksajille suomalaiseen tekniikkaan verrattuna lienee parikymmentä miljoonaa markkaa.

Turun pitää tehdä samaa: Kansainvälinen tarjouskilpailu. Tehtävä: Järjestää vanhan puhdistamon typenpoisto EU-kuntoon mahdollisimman halvalla ja tehokkaalla tavalla.

Jarl Ahlbeck
ympäristötekniikan dosentti
Åbo Akademi