Päivän Pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Koivisto vastaan Suomi

Luodatessaan omaa aatemaailmaansa presidentti Mauno Koivisto lainasi ensimmäisen presidentinvaalikampanjansa yhteydessä saksalaista Eduard Bernsteinia, että tärkeintä on liike. Se herätti silloin ansaittua huomiota, hymyilyäkin.

Koiviston tuoreen, tällä viikolla julkistetun muistelmakirjan nimi on Liikkeen suunta. Pelkkä sattumako? Joka tapauksessa muistelmakirjan luettuaankin jää lukija yhä kysymään, mikä on Koiviston liikkeen suunta.

Kun Koivisto epäilee, että Juhani Suomella on vielä Urho Kekkosen luurankoja arkistossa, eivät Koivistonkaan kaapit ole vielä täysin tyhjennetty.

Muistelmakirjoja on aina mukava lukea, sillä niissä päähenkilö ainakaan ei ole koskaan konna.

Kun Koiviston elämänkaarta katsoo näin jälkeenpäin, siinä on toki sankarin aineksia ulkopuolisenkin näkökulmasta.

Tämä turkulainen merkkimies eteni urallaan kuin juna. Lähtöasema oli syksyllä 1945 metalliviilarin pikakoulutuskurssi, sitten keskikoulututkinto 1947, ylioppilas 1949, filosofian kandidaatti ja lisensiaatti 1953 ja tohtori 1956.

Opiskelu tapahtui tietysti koko ajan työn ohella: viilarin, laivakirvesmiehen, konepuusepän, sataman työkonttorin hoitajan, ammatinvalinnan ohjaajan ja jopa kansakoulunopettajan hommia hoidellessa.

Mutta työn ja opiskelun lisäksi Koiviston uran alkuvaiheisiin kuului saumattomasti sosiaalidemokratia ja politiikka yleensä. Hän kävi ennen kaikkea ideologista taistelua kommunisteja vastaan ay-liikkeessä ja lehtikolumneissaan. Hangossa Koivisto oli vuonna 1949 purkamassa laitonta satamalakkoa, mistä sai turkulaisilta kommunisteilta lempinimen Suomen rikkuri nro 1.

Entinen kaukopartiomies ei ollut aluksi politiikan eturintamassa, vaan pikemminkin takapiruna aina vuoteen 1966 saakka, jolloin hänestä tuli Rafael Paasion hallituksen valtiovarainministeri.

Koivisto kirjoitteli yleensä nimimerkeillä, kuten Puumies, Särmikäs ja Kärjekäs. Vielä ollessaan vuosina 1957-1966 Helsingin Työväen Säästöpankin johtajana Koiviston yhteiskunnallinen puuhastelu oli hämmästyttävän - pankin mielestä liiankin - aktiivista.

Noustuaan valtakunnan politiikan keskiöön Koivisto törmäsi tietysti Urho Kekkoseen, 1960- ja 1970-lukujen ylijumalaan. Yhteentörmäysten vauriot eivät olleet kovin suuria, mutta Koivistoa tuntuu närästävän varsinkin UKK:n elämäkertaa kirjoittavan Juhani Suomen lähihistoriastamme tekemät yksipuoliset tulkinnat mm. Nordek-hankkeesta.

Koivisto lataa nyt kirjassaan takaisin. Kekkosesta hän tekee pelurin, toki kiistämättä tämän valtiomiehen kykyjä.

Koivisto hämmästelee esimerkiksi, miten Kekkonen kävi salassa Leonid Brezhnevin kanssa vaihtokauppaa Karjalalla, Lapin osilla ja Saksojen suhteilla.

Sitten hän epäilee, että tämäkin oli ehkä vain peliä. Kekkonen heitteli erilaisia ehdotuksia vain voidakseen myöhemmin sanoa yrittäneensä saada Karjalaa takaisin. Tuskin Koivisto on aivan väärässä.

Koivistoa suivaannuttaa, että Lapin ja Karjalan kaupustelu tapahtui hänen ensimmäisenä pääministerikautenaan, mutta asia paljastui hänellekin vasta äskettäin Juhani Suomen Kekkos-kirjassa!

Oikeutetusti Koivisto epäileekin, onko UKK:n arkistossa vielä paljonkin sellaisia luurankoja, joita kaihdetaan. Syyttävä sormi sojottaa kohti Juhani Suomea.

Onhan vallan tavatonta, ettei edes tasavallan presidentillä ole vapaata pääsyä edeltäjänsä arkistoihin. Moskovakin on jo avannut arkistonsa, mutta Suomi ei. Suomen UKK-arkistoa siivilöi ylikorostuneista Kekkos-sympatioistaan tunnettu Juhani Suomi.

Suomi väittää, että Koivisto sai sataprosenttisen palvelun ja vähän ylikin. Tosiasia kuitenkin on, ettei Koivisto päässyt vapaasti Kekkosen päiväkirjoihin, vaan välikätenä, kopiokoneen käyttäjänä toimi juuri Juhani Suomi, joka oli runnonut UKK-elämäkerrassa Koiviston melkein maan rakoon.

Jäikö jotain Kekkoselle kiusallista kokonaan kopioimatta? Mahtoi olla Koivistolle nöyryyttävä tilanne.

Koivisto on länsisuomalaisen pidättyvä, hieman etäinen mies myös muistelmissaan. Kirjallisessa esityksessäkin on puutteita.

Muistelmakirjansa Koivisto kirjoittaa isänmaallisesta velvollisuudesta.

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.