Terveyttä kaikille

Kun kansanterveyslaki säädettiin vuonna 1972, oli sen tarkoitus nimenomaan saattaa kansalaiset perusterveyspalvelujen suhteen tasa-arvoisempaan asemaan, kuin missä he aikaisemmin olivat olleet. Tarkoituksena oli - eikä tuo tarkoitus ole mihinkään kadonnut - että kaikilla kansalaisilla varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta on mahdollisuus saada lääkäri- ja muita perusterveyspalveluja.

Jokavuotinen terveydenhuollon rahoitukseen liittyvä keskustelunaihe on jälleen ajankohtainen - Turun kaupungin terveydenhuollon budjettivaje kuvitellaan korjattavan sillä, että Turussa otettaisiin käyttöön terveyskeskusmaksu. Terveyslautakunta on jo näyttänyt äänestyksen jälkeen vihreää valoa terveyskeskusmaksulle. Mielestäni tämä on virhe. Kaupungin terveydenhuollon vajaus ei tule katettua näin saatavilla 5-6 miljoonan markan tuloilla.

Jos maksu otettaisiin käyttöön, merkitsisi se sitä, että maksukykyisimmät siirtyisivät vielä enemmän käyttämään yksityisiä terveyspalveluja. Maksukyvyttömät, vähävaraiset taas saattaisivat lykätä tärkeääkin lääkärissä käyntiä varojen puutteen vuoksi. Ja jos maksukyvytön menee lääkäriin, ei hänkään itse välttämättä päädy maksamaan terveyskeskusmaksuaan, vaan sen tekee sosiaalitoimisto, jolloin todellista tuloa ei synny. Raha vain siirtyy toisesta taskusta toiseen.

Perusteluna on myös esitetty sitä, että keräämällä sadan markan vuosimaksu asiakkailta saataisiin lyhennettyä terveyskeskusten jonoja. Minusta voi pikemminkin käydä päinvastoin. Jos ihminen maksaa vuosimaksun terveyspalveluista, pyrkii hän ottamaan maksustaan kaiken irti.

On hyvä myös pitää mielessä se tosiseikka, että pieni hoitamaton vaiva voi kehittyä joissain tapauksissa pitkällistä hoitoa vaativaksi taudiksi. Jos joku varojen puutteen vuoksi jättää terveyskeskuksessa käynnin väliin, voi olla että jonkin ajan kuluttua hänen sairaalahoitonsa tulee kalliiksi yhteiskunnalle.

Meillä on syytäkin olla ylpeitä siitä, miten hyvin huolehdimme kansalaisistamme. Ennaltaehkäisevä terveydenhuoltomme kestää edelleen kansainvälisen vertailun. Lasten sairauksien ennaltaehkäisy, vanhusten terveydenhoito ja aikuisiän sairauksien varhainen toteaminen ovat tärkeitä seikkoja ihmisten hyvinvointia mitattaessa. Sairauden hoito ja terveyshuolto eivät saa olla varakkaiden etuoikeuksia.

Lokakuussa 1984 päätettiin Turussa, että synnytys on kaupungissa ilmaista. Tämä päätös oli voimassa kymmenen vuotta. Maaliskuussa 1992 sitä muutettiin siten, että kaupunki korvasi vain kolme sairaalavuorokautta entisen seitsemän vuorokauden sijaan. Ilmaiset synnytykset loppuivat Turussa kokonaan vuonna 1994.

Minusta Turun olisi uudelleen tarjottava tukensa lapsiperheille ilmaisten synnytysten muodossa. Yhdessä maksuttoman äitiysneuvolan ja lastenneuvolan sekä maksuttoman perusterveydenhuollon kanssa se edistäisi kansanterveyslain tarkoittamaa kansalaisten yhdenvertaisuusperiaatteen toteutumista.

Kirjoittaja on Turun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja Sdp:n kansanedustaja.