Lähivakuutuksen toimitusjohtajan on tunnettava vakuutusala

Monet tiedotusvälineet ovat kertoneet sosiaali- ja terveysministeriön toimenpiteistä, jotka liittyvät Lähivakuutuksen uuden toimitusjohtajan valintaan ja erityisesti tämän pätevyyteen. Tähän asiaan kiinnittää huomiota myös eläkkeellä oleva pankinjohtaja Rauni Paavola Turun Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan 3.9.

Lähivakuutuksen hallintoneuvoston puheenjohtaja esitti Maaseudun Tulevaisuudessa toukokuun alussa julkaistussa uuden toimitusjohtajan valintaa koskevan kirjoituksen perusteella lausunnon, jonka mukaan vakuutusyhtiön toimitusjohtajan ei tarvitse vakuutusalasta tietää mitään.

Vakuutusyhtiölaki edellyttää mm. sitä, että toimitusjohtajalla on oltava sellainen yleinen vakuutustoiminnan tuntemus kuin vakuutusyhtiön toiminnan laatuun ja laajuuteen katsoen on tarpeen. Tästä syystä vakuutustarkastuksen oli puututtava asiaan. Tämä tapahtui toukokuussa 1997.

Yhtiön ministeriön pyynnöstä antama ensimmäinen selvitys johti uuteen selvityspyyntöön, jonka perusteella yhtiö on toimittanut ministeriölle selvityksen uuden toimitusjohtajan perehdyttämisohjelmasta.

Sosiaali- ja terveysministeriön toimenpiteet ovat tässäkin tapauksessa kuuluneet sen normaaliin valvontarutiiniin; kun ministeriössä ei ollut tietoa uuden toimitusjohtajan vakuutusalan tuntemuksesta, tätä tiedusteltiin yhtiöltä toukokuussa. Mikäli aihetta ilmenee, ministeriö menettelee samalla tavalla vastaavissa tapauksissa muidenkin yhtiöiden kohdalla. Toimivan johdon toiminnan seuraaminen on osa vakuutusvalvontaa.

Suomi on osa yhtenäistä ETA-vakuutusmarkkinoita, jotka luotiin ns. kolmannen sukupolven vakuutusdirektiiveillä. Näille vakuutusmarkkinoille on ominaista yhden toimiluvan ja kotimaan valvonnan periaatteet. Yhtenäismarkkinoiden toiminta edellyttää sitä, että vakuutusvalvontaa toteutetaan eri jäsenmaissa samankaltaisten periaatteiden mukaisesti. Valvontayhteistyötä varten on laadittu mm. yhteinen vakuutusvalvontapöytäkirja.

Suomen vakuutusyhtiölainsäädäntö heijastelee eräitä lakisääteisiä vakuutuslajeja lukuunottamatta EU:n vakuutuslainsäädäntöä ja sen kehittymistä. Suomen vakuutusalan kehitystä tullaan jatkossakin merkittävältä osalta ohjaamaan EU:n lainsäädännön perusteella tahdoimmepa sitä itse tai emme.

Yhtenäisillä eurooppalaisilla vakuutusmarkkinoilla ei voi toimia niin, että Suomessa ei välitettäisi tippaakaan siitä, miten muualla Euroopassa vakuutusvalvontaa toteutetaan. Sellaista olotilaa voidaan tietysti haikailla, mutta realistista se ei ole.

Edellä sanotun valossa olisi tosi kummallista, mikäli vakuutusvalvonta ummistaisi korvansa valinnan suorittaneen hallintoneuvoston puheenjohtajan toteamukselle, että ei vakuutusyhtiön toimitusjohtajan tarvitse vakuutusalasta mitään tietää. Suomessa, jossa lakisääteisen sosiaalivakuutuksen toteuttaminen on annettu merkittävältä osalta yksityisten vakuutusyhtiöiden tehtäväksi, johdolta mielestäni pitää edellyttää vähintään samankaltaista asiantuntemusta kuin muissa Eta-maissa vakuutusyhtiöiden toimitusjohtajilta edellytetään.

Paavola ihmettelee sitä, että vakuutusyhtiölaki edellyttää vakuutusyhtiöiden toimivalta johdolta jonkinlaista pätevyyttä, mutta pankinjohtajaksi on kelvannut kuka tahansa, ja että kukaan ei ole kysynyt pankinjohtajien pätevyyden perään.

Koetun pankkikriisin ja massiivisen veronmaksajien hoitaman pankkituen jälkeen Paavola ja kaikkien muidenkin olisi syytä kysyä viimeistään nyt, olisiko aikanaan ollut syytä kiinnittää enemmän huomiota pankinjohtajien pätevyyteen. Koetusta pankkikriisistä on otettava oppia. Näyttää tosin käyneen niin, että Paavolalta on joko jäänyt huomaamatta 90-luvulla koettu pankkikriisi tai hän on sen vallan unohtanut.

Vakuutustoiminta Suomessa on lähinnä sosiaaliturvan luonteista toimintaa; vuonna 1996 vakuutusyhtiöiden vajaan 50 miljardin markan maksutulosta kerättiin noin 60 prosenttia lakisääteisen vakuutuksen perusteella.

Vakuutustoiminta eroaa lähtökohdiltaan pankkitoiminnasta erittäin paljon. Vakuutusvalvonnan keskeinen tavoite on vakuutettujen ja vakuutuksenottajien etujen turvaaminen. Tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta vakuutusyhtiön toimitusjohtajalla on keskeisen tärkeä asema.

Tarmo Pukkila
ylijohtaja