Pääkirjoitus 11.9.1997:
Ansaittuja moitteita omilta

Eduskuntakeskustelun avaus ensi vuoden tulo- ja menoarviosta on ollut poikkeuksellinen poliittinen näytelmä. Kun perinteisesti budjettia ja siihen liittyviä lakeja ovat näyttävästi puolustelleet hallituspuolueet ja oppositio on pitänyt huolen arvostelusta, ovat tällä kertaa asetelmat toiset. Merkittävin arvostelu on tullut hallituspuolueiden omista riveistä ja keskustavetoinen oppositio on tyytynyt esittämään vanhoja teesejään työttömyyden hoidosta.

Ankaran kritiikin kohteeksi on lähinnä hallituspuolueiden puheenvuoroissa joutunut valtiovarainministeriö ja erityisesti sen budjetin valmisteluvastuussa olleet virkamiehet. Varsinkin sosiaalidemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Erkki Tuomioja poltti päreensä ja syytti budjettia valmistelleita virkamiehiä avoimesti kansanvaltaa halveksivasta kikkailusta budjettiriihen aikoihin.

Edustajia ovat ärsyttäneet valmistelun viime vaiheessa tehdyt ylimääräiset menoleikkaukset, joiden perusteluiksi löydettiin dollarin kurssimuutokset.

Virkamiesten arvostelu demokraattisen päätöksenteon vastaisesta vallankäytöstä ei sinänsä ole uutta Suomessa, mutta harvemmin asiaan on puututtu hallituksen suunnalta niin voimakkaasti kuin nyt.

Kysymys kuuluukin, onko valtiovarainministeri Sauli Niinistö virkamiehineen nousemassa superministeriöksi, joka sanelee Suomen julkisen talouden suuntaviivat itsevaltiaasti.

Aihetta suurempaan huoleen tuskin on. Kun myös pääministeri Paavo Lipponen on sitoutunut riihen läpäisseeseen budjettiesitykseen, on jokseenkin turhaa vierittää syytöksiä yksinomaan valtiovarainministeriön niskoille. Budjetinteon isänniksi ei virkamiehistä tietenkään ole. Se tehtävä kuuluu edelleen selkeästi poliittisessa vastuussa oleville päättäjille.

Hallitus on kyllä itsekin osasyyllinen kansanvallan rämettymisväitteisiin. Sysätessään budjetin veroratkaisut tuponeuvottelujen jälkeiseen aikaan hallitus alistui tietoisesti opposition syytöksille päätösvallan luovuttamisesta ulkoparlamentaarisille voimille. Periaatteessa ja käytännössä verotus on yhä eduskunnan käsissä.

Myös siitä väiteltiin budjettikeskustelussa, kenelle kuuluu päätösvalta puolustusvoimien helikopterihankinnoista ja milloin tilausvaltuuksista lopullisesti olisi päätettävä.

Runsaasta puhumisesta huolimatta on yhä jäänyt jonkin verran epämääräiseksi budjettiesitykseen sisältyvän 18 miljoonan markan tilauksen valmistelumäärärahan merkitys. Tällaisessa pitkälle ensi vuosituhannelle ulottuvassa hankkeessa pitää esittää yksiselitteisiä sanontoja ja noudattaa tarkkuutta tavoitteiden asettelussa.

Vaikka jo eduskunnan hyväksymään puolustusselontekoon sisältyy periaatteessa myönteinen kanta kuljetus- ja taisteluhelikopterien hankintaan, ei vaatimaton valmistelumääräraha voi automaattisesti merkitä samalla avointa valtakirjaa tilauksen tekoon.

Epäselvyydet Hornet-kauppojen hintasotkuista ovat vielä tuoreessa muistissa. Sitä paitsi Hornetien maksaminenkin jatkuu vielä pitkään. Helikopterihankintojen perustaksi tarvitaan täsmällistä tietoa enemmän kuin sitä tällä hetkellä on. Pääministeri Lipposen myönteinen kanta hankintaan ei sellaisenaan vielä riitä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.