Siirtomaksu
ay-liikkeeseen

Päätoimittaja Ari üValjakka? antaa taas aihetta, tai paremminkin hän pakottaa miettimään ammattiyhdistysliikkeen asemaa Nokian erikoistapauksen valossa.

Suomalainen korkea järjestäytyneisyys ja Lipposen hallituksen aikana toimivaksi saatu kolmikanta, siis työnantajan, työntekijän ja julkisen vallan yhteistyö on kantanut hyvää hedelmää. Työnantajille ja omistajille tuotot ovat kaikkien aikojen katossa ja työssä käyville reaaliansioiden nousulle ei löydy vertaa sen paremmin omasta historiasta kuin muista maistakaan.

Ammattiyhdistyksiä pidettiin aluksi vallankumouksen etujoukkona ja lakkoja keinoina saavuttaa poliittisia tavoitteita. Jokapäiväisen leivän puolesta kamppailu ja jäsenistön puolustaminen muutti ay-työn arkipäiväiseksi edunvalvonnaksi.

Nimellispalkkojen tilalle tulivat reaaliansiot, työaikakysymykset ja sosiaaliturvan kehitys. Tulopolitiikan syntymisen yhteydessä kehuttiin epäitsekkyydellä ja vastuuntunnolla, vaikka kestävään talouteen perustuvaa politiikkaa voisi paremmin pitää valistuneena itsekkyytenä siis sitä jäsenten edunvalvontana, jota varten liike on olemassa. Ja nyt tällä vuosikymmenellä ammattiyhdistyksistä tuli jäsentensä etujen ajajana säilyttäjä, kun talouden kasvu romahti ja työttömyys räjähti. Ammattiyhdistys joutui haastajasta puolustajaksi.

Mihin kaikkeen ammattiyhdistyksen on velvollisuus ja oikeus puuttua, siihen voi hakea vastausta kokemuksesta.

Työnantaja on vastuussa yrityksen johtamisesta ja sen taloudellisesta tuloksesta. Tulos on varmasti parempi, jos työpaikalla vallitsee hyvä henki ja jos kaikki voivat antaa rakentavan panoksensa kehitykseen. Jos yritys voi parantaa omaa tulostaan esimerkiksi käyttämällä osatyösuorituksiin tehokkaampia keinoja ja osaavampia yrityksiä, on niitä voitava käyttää.

Jos ammattiyhdistys tämän kehityksen estää, se sahaa omaa oksaansa. Hetken hyödyllä estetään pysyvämmät edut.

Jos syynä muutoksen estämiseen on omien jäsenmaksutulojen säilyttäminen tai oman arvovallan ylläpitäminen estämällä järkevä rakenteellinen kehitys ollaan viemässä oikeutus ammattiyhdistyksen asemalta. Se ei enää toimikaan palkansaajien etujärjestönä vaan palkansaajilta üpalkkaa saavien? etujärjestönä.

Kun ay-liikkeen jäsenmaksut näyttelevät ratkaisuissa kokoaan suurempaa roolia, voisi ajatella, että tällaisissa tapauksissa noudatettaisiin siirtomaksuperiaatetta. Luovuttavalle liitolle maksettaisiin esimerkiksi kahden siirtoa seuraavan vuoden ajan puolet jäsenmaksuista vastuun siirtyessä kuitenkin vastaanottavalle liitolle. Tämä vähäiseltä osaltaan voisi madaltaa kynnyksiä ja ehkä se puolestaan johtaisi sellaiseen ay-liikeorganisaatioon, missä liittorajat eivät olisi esteenä järkevälle politiikalle niin työpaikoilla kuin liitoissakin.

Kirjoittaja on naantalilainen diplomi-insinööri, joka toimii Imatran Voiman kehitysjohtajana (sd).