Poliisi käyttää asetta
vain äärimmäisissä
tilanteissa

Harry Lehtonen asetti mielipiteet-palstalla kyseenalaiseksi (TS 2.9.) poliisin ns. Karhu-ryhmän toiminnan, ja väitti, että Hirsalassa vuonna 1994 tapahtuneessa linnoittautumistilanteessa oltaisiin päästy parempaan lopputulokseen normaalin paikallispoliisin toimin.

Niin sanottu Karhu-ryhmä on Helsingin poliisilaitoksen liikenne- ja erityisosastoon sijoitettu valmiusyksikkö, joka avustaa paikallispoliisia erityisen vaarallisissa tai muuten vaativissa tilanteissa. Karhu-ryhmä saapuu paikalle vain, jos poliisin lääninjohto pyytää sen apua ja sisäasiainministeriö antaa luvan Karhu-ryhmän käyttöön tilanteessa. Karhu-ryhmän, kuten kaikkien muidenkin poliisin yksiköiden toimintaa säätelevät samat lait ja asetukset. Poliisin toimintaa ohjataan myös sisäasiainministeriön antamin ohjein ja määräyksin.

Poliisi turvautuu aseeseen vain äärimmäisessä tilanteessa, jollainen hätävarjelutilanne on. Yleensä voimakeinoihin turvaudutaan silloin, kun poliisin on taltutettava henkilö, joka on vaaraksi muille. Missään tilanteessa ei ole tarkoitus, että poliisi käyttäisi asetta tappaakseen. Kun poliisi lähtee käyttämään voimakeinoja, on niiden kohde yleensä tietoinen siitä, että voimakeinoja tullaan käyttämään. Hänellä on myös mahdollisuus luopua vastarinnasta.

Sitä, ratkeaako Hirsalan tilanteen kaltainen linnoittautumistilanne puhumalla, voimankäytöllä tai jotenkin muuten, ei voi etukäteen ennustaa. Perusperiaatteena on, että poliisi pyrkii aina ensin ratkaisemaan tilanteen lievemmin keinoin, kenenkään turvallisuutta vaarantamatta.

Suomessa poliisin aseenkäyttöä seurataan hyvin tarkasti. Niin koulutuksen kuin uuden tekniikankin keinoin pyritään jatkuvasti löytämään sellaisia toimintamalleja ja välineitä, joiden avulla vaaralliset tilanteet saataisiin ratkaistua mahdollisimman rauhanomaisesti.

Jan-Erik Enestam
sisäasiainministeri