Pääkirjoitus 10.9.1997:
Hyvät ihmissuhteet ja aktiivinen
elämäntapa eliksiiriä ikääntyvälle

Vaikka vanhuus ei tule yksin, monet ikääntyvät se jättää vaille hyvää tekeviä ihmissuhteita ja toimeliaisuutta.
Vaikka vanhuus ei tule yksin, monet ikääntyvät se jättää vaille hyvää tekeviä ihmissuhteita ja toimeliaisuutta.

Ihmisen ei ole hyvä olla yksin, ei varsinkaan vanhemmiten. Omissa oloissa nuutuminen taannuttaa. Ikääntyvä tarvitsee muita ihmisiä, kumppanuutta ja toimeliaisuutta. Ne ovat paras keino torjua sairauksia, tapaturmia ja ennenaikaista kuolemaa.

Edellä kerrottu ei ole hatusta vedettyä mutu-tietoa, vaan tuoreiden tieteellisten tutkimusten sanomaa. Niiden mukaan perheellä, ystävillä ja hyvillä ihmissuhteilla on syvällinen vaikutus terveyteen ja elinajan pituuteen.

Vuorovaikutus pitää vireänä ja antaa elämään sisältöä, jota mikään muu ei korvaa. Yksinäisyys ja passiivisuus nujertavat ihmisen usein paljon tehokkaammin kuin tupakointi, korkea kolesteroli tai kohonnut verenpaine.

Ihmissuhteiden merkityksestä elämän laadulle ja -pituudelle on vahvaa näyttöä. Työikäisten väestön keskuudessa tehty tutkimus osoittaa, että suhteellinen kuolleisuus vaihtelee sukupuolen ja siviilisäädyn mukaan. Suurin kuolemanriski uhkaa eronneita miehiä. Myös poikamiesten ja miesleskien elinajan ennuste on paljon lyhyempi kuin parisuhteessa elävien.

Naiset näyttävät selviytyvän yksinelosta miehiä paremmin. Ilmiön yhtenä selityksenä pidetään sitä, että heillä on miehiä enemmän ystäviä ja kodin ulkopuolisia harrastuksia. Eron tai puolison kuoleman sattuessa sosiaaliset valmiudet auttavat pysymään elämän syrjässä kiinni.

Siihen, miksi perheellisen ja parisuhteessa elävän elämä on terveellisempää, on vaikea löytää yksiselitteisen tyhjentävää vastausta. Ilmeisesti perheinstituutioon liittyy ihmissuhteiden lisäksi käytännön seikkoja, jotka suojaavat sairastumiselta.

Perheellisen nauttimat ateriat ovat kenties monipuolisempia ja elämäntavat säännöllisempiä kuin yksin eläjän. Hänelle arki tarjoaa kuin luonnostaan myös enemmän toimeliaisuuden aiheita.

Toisaalta kovin vähälle huomiolle tutkimuksissa on jäänyt ihmisten primaarisuhteiden laadullinen puoli. Onko vuosia raastavana tai typötyhjänä jatkunut kulissiavioliitto yhtään terveellisempi elinympäristö kuin elo ilman sitä.

Vuoden 1994 tilaston mukaan suomalaisten elinajan ennuste oli naisilla noin 80 ja miehillä 73 vuotta. Elämäkaaren pituus on venähtänyt 30 vuodessa lähes kymmeneksen. Vaikka maassa eletään entistä pitempään entistä terveempänä, kansantautien vitsaukset eivät ole minnekään kadonneet.

Sydän- ja verisuonitauteihin kuollaan nykyisin yhtä lailla kuin ennenkin, tosin keskimäärin kymmenkunta vuotta vanhempana. Sitä muuttuvaisempia näyttävät olevan tiedot näiden sairauksien syntyyn vaikuttavista riskitekijöistä.

Juuri, kun niin sanotusta kolesterolihypoteesista on tullut kansainvälisestikin hyväksytty tieteellinen mantra, julkisuuteen ponnahtaa tutkijoita, jotka osoittavat sydäntautien ja virusten välisen syy-yhteyden.

Ja tutkijoita, jotka kyseenalaistavat koko kaksikymmenvuotisen Pohjois-Karjala -projektin väittämällä, ettei sydänkuolleisuuden pudotus ollutkaan seurausta eläinrasvojen käytön vähentämisestä, vaan keskioluen vapauttamisesta.