Kakkospääkirjoitus 9.9.1997:
Lipposella ja Aholla ei kovin
rakentavaa Emu-nokittelua

Suomen mahdollinen liittyminen Euroopan talous- ja rahaliitto Emun kolmanteen vaiheeseen repii pahaenteisesti hallituksen ja opposition johdon välejä. Keskinäisestä vuoropuhelusta on yhä vaikeampi löytää rakentavia, saati yhteistyöhakuisia piirteitä.

Viimeisimmän sanailun aloitti pääministeri Paavo Lipponen, joka Radio Suomen haastattelutunnilla arvosteli keskustaa siitä, että puolue aikoo ylimääräisessä puoluekokouksessa hoitaa omia sisäisiä asioitaan ja odottaa hallituksen tekevän Emusta Ruotsin mallin mukaisen ratkaisun. Hän piti valitettavana, että Kepun johto on tällaisen Eurooppa-vastaisen umpikujaliikkeen vallassa.

Keskustan puheenjohtaja Esko Aho torjui Lipposen esittämän kritiikin astian makuisena arvosteluna. Hän arveli pääministerin purkavan kiukkuaan, koska keskusta on huolellisen harkinnan jälkeen päätymässä toisenlaiseen johtopäätökseen Suomen Emu-jäsenyydestä kuin hallitus.

Lipponen ja Aho käyvät pikkunäppärää nokittelua aiheesta, jossa padan on turha kattilaa soimata. Emu-kysymyksessä niin Kepun kuin Sdp:nkin johdolla riittää omasta takaa mustaa kylkeä puunattavaksi.

Aho puhuu silmät kirkkaana päätösten huolellisesta harkinnasta, vaikka tietää miten irrationaalisten voimien puristuksessa joutuu asiaa luovimaan. Paavo Väyrysen valistaman kepun kenttäväen saaminen muun kuin kielteisen Emu-ratkaisun taakse on osoittautumassa jopa Aholle ylivoimaiseksi tehtäväksi.

Lipposen Emu-vakuuttavuutta säestää omien koirien yhä äänekkäämpi räksytys. Yksi sinnikkäimpiä kiusankappaleita on Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Erkki Tuomioja, joka viimeksi eilen asettui poikkiteloin torjumalla Lipposen ajatuksen EU:n jäsenmaiden Emu-linjausten varhentamisesta.

Kenties pääministerillä ja oppositiojohtajalla on enemmän yhteistä kuin piikikkäästä vuoropuhelusta voisi päätellä.