Koululaitos - ihmisten
sivistäjä vai taitojen tallaaja

Tavan takaa ja vuodesta vuoteen on leuhkittu sillä, miten Suomen kouluista valmistuu ainakin eurooppalaisittain mitattuna sivistyneitä ja taitavia nuoria. Yhtenä ylvästelyn mittarina on pidetty myös kansan sataprosenttista lukutaitoa. Hienoja asioita, mutta rohkenen väittää. että moni kakku päältä kaunis, vaan silkkoa sisältä.

Toimin tällä hetkellä viidettä vuotta opettajana, ja väkisinkin kuluneiden vuosien ja tuntien aikana on tullut huomattua kaikenlaista. On tullut huomattua esimerkiksi sellainen raaka tosiasia, että Suomen koululaitos ei enää tunnu varustavan nuoria riittävillä perustaidoilla, sellaisilla perustaidoilla, joiden avulla selviää hengissä.

Asioita, jotka tuntuvat olevan nuorille aina vain työläämpiä ja tuskaisempia, ovat muun muassa kirjallinen viestintä ja luetun ymmärtäminen. Ei ole ollenkaan tavatonta, että jonkun sanan kirjoittamisen yhteydessä kaksi ensimmäistä merkkiä voivat olla vähän sinne päin, mutta loppu muistuttaa sitten jotakin josta vain arvaamalla selviää. Kasvanut on niin ikään niiden nuorten joukko, jotka eivät oppitunnin aikana saa kirjallisesti tuotettua kuin korkeintaan pari riviä. Vielä enemmän tuskaa tuntuu tuottavan kaikenlaisen luetun ymmärtäminen. Valtaosa oppilaista kavahtaa sellaisia tekstin tulkintaan liittyviä tehtäviä, joissa pitää käyttää ajattelua, siis aivoja.

Jos lähtökohtana pidetään sitä, että eri yhteiskunnissa elävien ihmisten päämääränä on yrittää rakentaa ihmisten kannalta parempaa huomista, herää kysymys miten tämä voi tulevaisuudessa olla mahdollista, ellei tulevaisuuden rakentajia ole varustettu riittävillä perustaidoilla.

Vaikka olisi kyse minkälaisesta ihmisestä tahansa, ei ole varmastikaan liikaa vaadittu, jos nuori peruskoulusta päästessään osaa edes auttavasti kirjoittaa, laskea ilman laskinta peruslaskutoimituksia ja ymmärtää ja tulkita lukemaansa. Tuntuu kuitenkin siltä, että yhä harvemman kohdalla tähän tavoitteeseen ylletään.

Syyryppäänä tapahtuneeseen on varmasti monensorttinen kirjo. Voidaan kysyä huolehtivatko ala-asteet ja niiden opetus riittävästi näiden yllämainittujen perustaitojen opetuksesta. Vanhempien lapsiinsa kohdistama kasvatusvastuu ja töiden kontrollointi on niin ikään pienentynyt, mutta pahimpana pidän leipää ja sirkushuveja-ajattelun tuloa koulumaailmaan. Oppituntien ei pidä eivätkä ne saakaan olla mitään tylsyyden ylistystä, mutta koulun tarkoitus ei saisi myöskään olla mikään viihdytyslaitos systeemillä 15 minuuttia ohjelmaa ja mainoskatko.

Koulu hienoine päämäärineen on etuoikeus, joka miljoonilta lapsilta maailmassa puuttuu, mutta hukataanko tämä upea väylä totuttaa nuoret työntekoon tekemällä koulusta jonkinsorttinen multimediasekamelska.

Ei pidä tietenkään luulla, että yllä esittämäni väitteet koululaitoksemme tilasta koskevat kaikkia. Päinvastoin. Nuorten keskuudesta löytyy tottakai suuri joukko yritteliäitä ia luovia tulevaisuuden toivoja, mutta koulutyöstä syrjäytyneiden määrä alkaa olla liian laaja. Pidän edelleen hedelmällisenä, mikäli muutkin lukijat tarttuisivat kynään ja antaisivat omat kommenttinsa kirjoitukseni johdosta.

Juha Heikkilä, FM
historian ja yhteiskuntaopin
opettaja

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.