Rauhaa sorsille

Syksyn ja metsästyskauden tullessa alkaa myös jokavuotinen yleisönosastovalitus metsästyksestä. Ihminen ja hänen välittömät edeltäjänsä ovat olleet metsästäjiä jo 14 miljoonan vuoden ajan. Metsästys ja miesten ryhmätoiminta ovat lajimme merkittävimpiä sopeutumia ja käyttäytymispiirteitä.

Monen luontoharrastajan käsityksenä tuntuu olevan, että eläimet elävät luonnossa rauhassa ellei ihminen niitä häiritse metsästyksellään. Todellisuus on toisenlainen. Saalistus on luonnon oma mekanismi, joka on käynnissä yötä päivää vuosimiljoonasta toiseen.

Luonnon kannalta on yhdentekevää, osallistuuko myös ihminen tähän toimintaan. Suurin osa esimerkiksi sorsapoikueesta jää joka tapauksessa jonkin pedon saaliiksi vuoden kuluessa. Yhtä hyvin voisi valittaa marjastuksen moraalittomuutta, siinähän puututaan kasvien lisääntymistoimintaan ja viedään välistä sellaista mikä kuuluu luontoon.

Tappamisesta ja kuolemasta on tullut merkittävä tabu länsimaisessa kulttuurissa sen jälkeen, kun seksitabusta on päästy eroon. Tappaminen ja kuolema eivät kuitenkaan katoa mihinkään, ne ovat luontoa. Jokainen elämä päättyy kuolemaan ja ravintoketjun osaksi.

Simo Hankaniemi