Sattuma ja
välttämättömyys

-vuotias ajaa varastetulla mopolla keskellä päivää 2,1 promillen humalassa kevyen liikenteen kaistalla kuljettaen kyydissä 14-vuotiasta kaveria. Kummallakaan ei ole kypärää. Mopo kaatuu sillä seurauksella, että 30 tonnin rekka jyrää toisen kaverin pään yli.

Englannin prinsessa Dianaa ja tämän miesystävää kuljettanut loistomersu törmää huimalla ylinopeudella tien reunan betonipylvääseen. Kolme neljästä matkustajasta kuolee, neljäs loukkaantuu vakavasti.

Seuraavana päivänä tapahtuneesta on merkkinä enää parin lusikallisen kokoinen kolo betonipylvään terävässä kulmassa. Niin lujaa on betoni - niin hauras ihminen. Sekin selviää, että kuljettaja on ylinopeuden lisäksi syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen.

Kaksi liikenneonnettomuutta, joista toinen levisi ympäri maailmaa sanomalehtien etusivuille, toinen ylsi aikanaan Turun paikallisuutisiin. Molemmat herättävät kysymyksen, oliko kyse liikennevahingosta. Mielestäni ei. Ei vahinko eikä sattuma.

Liikenteessä käyttäydytään usein niin törkeästi ja monin tavoin liikennesääntöjä rikkoen, että on pikemmin ihme, kun vahinkoja niinkin vähän tapahtuu.

Yksittäisen ihmisen kannalta tapahtunut voi tietysti näyttää sattumalta, mutta väestön kannalta huono liikennekäyttäytyminen ilmenee kuolemantapausten välttämättömyytenä.

Kun jotain ikävää tapahtuu, tapana on keskittyä syyllisten etsimiseen sen sijaan että analysoitaisiin itse tapahtuman syitä ja seurauksia ja otettaisiin niistä opiksi. Nyt syyllisiksi löytyivät perässä pörränneet valokuvaajat.

Jos takaa-ajajina olisivat olleet aseistautuneet mafiagangsterit, olisi ollut paremmin ymmärrettävissä, että pakoon yritettiin roimalla ylinopeudella ja kuskiksi värvättiin pöhnässä ollut mies. Hengenhätä ei lue lakia.

Syyllisten mestaus käy kansanhuvista, opin kalkki on karvaampi juoda: 1. Jos otat, et aja! 2. Älä ohita elämääsi!

Koko maailma järkyttyi prinsessa Dianan kuolemasta. Miten eriarvoinen maailma onkaan!

Lähes joka aamu voimme lehdestä lukea pikku-uutisen, monenko äidin ja lapsen kaula on aukaistu veitsellä toissayönä Algeriassa - jotain vielä hirveämpää kuin kolarissa menehtyminen.

Prinsessan äkkikuolema järkyttää meitä siksi, että hän edustaa miljoonille ihmisille unelmaa täydellisestä maallisesta onnesta. Moni on halunnut elättää povessaan tätä unelmaa, vaikka vuosisadan satuhäiden hohto oli jo aikoja sitten karissut. Prinsessan kuolema on samalla tämän onnen idyllin kuolema.

Olisiko viimeinkin koittanut aika uskoa, ettei julkisuuden henkilöiden elämä ole keskimäärin ottaen sen onnellisempaa kuin meidän tavallisten kuolevaisten.

Toisinpäin sanottuna meillä Mateilla ja Maijoilla on omat onnen edellytyksemme, kunhan emme jää haikailemaan suurempia ja kaukaisempia kalavesiä, vaan heitämme onkemme veteen omalta kotilaiturilta.

Kirjoittaja on tarvasjokelainen terveyskeskuslääkäri.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.