Kakkospääkirjoitus 3.9.1997:
Turun talous punaisella

Turun kaupunki kirjasi viime vuodelta tyydyttävän tilinpäätöksen. Se osoitti liki 30 miljoonan markan ylijäämää ja vuosikate oli runsaat 200 miljoonaa markkaa plussalla.

Siitä huolimatta hurraamiseen ei ollut aihetta. Ei silloin, ja nyt vielä vähemmän. Talouden käänne huonompaan oli näkyvissä jo keväällä.

Kuluvan vuoden vuosikatteeksi arvioitiin 21 miljoonaa markkaa. Ensi vuoden näkymä oli synkempi: 26 miljoonaa markkaa miinuksella. Miinuksella vuosikate näytti pysyvänkin vuosikymmenen loppuun saakka.

Ensimmäinen kuluvan vuoden budjetin toteutumisennuste vei vuosikatteen runsaat 20 miljoonaa markkaa pakkasen puolelle. Tuoreen ennusteen mukaan vuosikate on painunut jo 57 miljoonaa punaiselle.

Kaupungin talousjohtajan Jouko Lehmuston mukaan negatiivisen vuosikatteen kunta leimataan helposti kriisikunnaksi. Turku ei ole kriisissä, mutta puheet kunnallisveron alentamisesta voidaan unohtaa.

Vielä viime keväänä Turussakin puhuttiin veroprosentin alentamisesta. Niiden katteena oli kuitenkin, valitettavasti, vain toiveita, taloudellinen realismi ei niitä rasittanut.

Turku on niin syvällä velkakuopassa, että sen on saatava taloutensa tasapainoon. Varaa odottamiseen ja katsomiseen ei ole. Lehmuston luonnehdinnan mukaan alimpaan siedettävään tasapainotasoon on 200 miljoonan markan kaula.

Vaikka verotulot kasvavat Turussakin, toisaalla rahaa kuluu toimintaan rutkasti enemmän kuin on budjetoitu. Turun vakioylittäjät ovat sosiaali- ja terveystoimi. Ne ovat ylittäneet menojaan jo vajaalla 80 miljoonalla markalla.

Talouden tasapainottamiseen ei ole kovin monta konstia. Kaupunki voi kiristää joko vyötä tai verotusta. Verotusta ei Turussa kiristetä kuin viime hädässä. Se ei liene vielä ainakaan poliitikkojen edessä.

Ainoaksi keinoksi jää menojen puristaminen sallittuihin raameihin. Se ei ole helppoa, mutta välttämätöntä, koska lisävelan ottaminen on ongelmien siirtämistä.