Suomi 1947 -kolumni
Veli Junttila:
Suuri pontikkasota

Syyskuun alussa 1947 Kansalaisryhti-niminen yhdistys aloitti kolme kuukautta kestäneen pontikkasodan, jonka tarkoituksena oli saada pontikankeitto maassamme loppumaan.

Viranomaiset ja raittiusväki valmistautuivat perusteellisen tiedotus- ja valistuskampanjan avulla nujertamaan salaviinan polton, jonka katsottiin suorastaan alentavan kansan elintasoa. Terveyshaitoista ei ainakaan TS:n 1.9. julkaisemassa uutisessa puhuttu.

Kansalaisryhdin toiminta oli tiukasti viranomaisia tukevaa. Turussakin järjestön tiedotustilaisuudessa oli läsnä mm. maaherra Wilho Kyttä sekä läänin poliisipäällystöä.

Tilastojen mukaan liikkuvan poliisin ratsiaryhmät olivat vuonna 1946 hävittäneet 1200 pontikkatehdasta, joista Turun ja Porin läänissä 255 kappaletta. Vuonna 1947 läänissä oli tuhottu 76 tehdasta, mikä oli vasta alkusoittoa, sillä poltto kiihtyi syksyllä viljanpuinnin jälkeen. Syksy oli salapoltolle otollista aikaa, lähimetsissäkään ei hämärissä paljon liikuttu; tiet olivat siksi kurjassa kunnossa.

Johtavalla tilalla viinankeitossa oli Vaasan lääni, seuraavina Turun ja Porin, Kuopion ja Mikkelin läänit. Karjalassa ei salapolttoa paljon harrastettu, poikkeuksena oli Kitee, jossa viinanpolttoa pidettiin kansanperinteenä.

Suomen kansa joi vuonna 1946 noin 20,7 miljoonaa litraa valtion viinaa, josta maaseudulla käytettiin 12 miljoonaa litraa. Tämän lisäksi maalla juotiin pontikkaa jopa miljoona litraa eli lähes kymmenes kulutuksesta.

Tämän pontikkamäärän valmistukseen käytettiin viljaa noin 3,4 miljoonaa kiloa. Viranomaisten laskelmien mukaan Porin 37-tuhantinen väestö eläisi tällä viljalla kokonaisen vuoden.

Pontikan litrahinta oli 1200-1500 markkaa. Keittäjien ammattikunta oli siis ansainnut tähtitieteellisen potin, joka heilutteli jo kansantalouttakin. Varat olivat poissa valtion kukkarosta ja mikä pahinta: viljaa oli tuotettu puutteenalaiseen maahan kalliilla ulkomaanvaluutalla, mutta osa tuonnista meni viinanpolttoon.

Suomessa oli tehty gallup-kyselyjä viinan käytöstä ja todettu, että Vaasan läänissä lauantaisin nautitusta viinasta oli puolet pontikkaa. Viidennes maamme väkijuomien käyttäjistä joi pontikkaa ja näistä huomattava osa pelkkää pontikkaa.

Turun Sanomain pääkirjoituksessa seuraavana päivänä ryhtiliikkeen toiminta todettiin peittelemättä herkkä- ja hyväuskoiseksi. Lehtemme arvion mukaan kampanjaan tarvitaan kolmen kuukauden sijasta kolmekymmenvuotinen sota, jona aikana kansamme joukkosielun parempi minä voi herätä:

Monin paikoin maaseudulla etenkin miespuolisen väestön rivejä yhdistää yli puoluerajojen ja muidenkin erimielisyyksien yhteinen harrastus pontikan valmistukseen ja juontiin. Sitä ympäröi luottamuksellinen salaperäisyys ja yhteinen suojeleva - kansantahto.

Syyskuun alussa paljastui pieni, mutta sisä- ja ulkoministeriöille kiusallinen salakuljetusjupakka.

Tukholmasta saapuneessa ulkoministeriön kuriiripostissa oli sisäministerin sihteerille osoitettuna tullut 750 paria nylon-sukkia ja muutakin luvatonta tavaraa neljään pakettiin käärittynä. Salakuljetustavaran oli huomannut autonkuljettaja yhden paketin rikkoonnuttua ja tehnyt ilmoituksen ulkoministeriöön. Pakettien lähettäjäksi oli merkitty Tukholman lähetystön varakonsuli.

Aluksi viranomaiset kuten sisäministeriökin syyttivät tapauksesta yksinomaan ministeriön puhelinvälittäjää, joka on jättänyt virkansa ja siirtynyt maaseudulle.

Pian juttu sai aivan mullistavia käänteitä. Sukkien ja muunkin salakuljetustavaran tuojaksi osoittautui kuuluisa elokuvaohjaaja Teuvo Tulio, joka oli Tukholmassa saanut varakonsulilta luvan käyttää tämän nimeä lähetyksissään. Syyskuun 7. päivän seurantauutisessa skandaali paisui edelleen. Syytettyjen penkille istutettiin varakonsulin ja Tulion seuraksi myös Helsingin rikospoliisiin säännöstelyryhmän johtaja, joka todettiin kuriiripaketin vastaanottajaksi. Ohjaaja Tulio otti tapauksesta muuten vastuun ilmoittaen, että ministerin sihteeri ei ole lähetyksestä lainkaan tietoinen. Myöhemmissä lehtiuutisissa sihteeristä tehtiin kuitenkin jälleen syyllinen.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.