Pääkirjoitus 31.8.1997:
Suurlääni etsii tarkoitustaan

Hallintotieteiden tohtori Heikki Koski aloittaa huomenna kuusivuotiskautensa Länsi-Suomen läänin maaherrana.
Hallintotieteiden tohtori Heikki Koski aloittaa huomenna kuusivuotiskautensa Länsi-Suomen läänin maaherrana.

Huomenna voimaan tuleva lääninjaon uudistus synnyttää manner-Suomeen viisi uutta suurlääniä. Nykyisten yhdentoista tilalle saadaan Länsi-Suomen, Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Oulun ja Lapin läänit. Mammuttimaisten hallintoalueiden ainoa pulma ei ole niiden koko. Myös oman tarkoituksensa etsimisessä niillä riittää urakkaa.

Länsi-Suomen läänin maaherra Heikki Koski on oikeassa, kun hän sanoo, että ihmisten identiteetin kannalta maakunnat ja kunnat ovat paljon tärkeämpiä kuin jokin valtion hallintojako. Harva täkäläinen samaistuu nykyisin Turun ja Porin, vielä harvempi vastaisuudessa Länsi-Suomen lääniin.

Paikkaansa hakevan suurläänin lähtökohdat eivät ole helpot. Uudistusta edelsi riitaisa poliittinen valmistelu, jonka keskeisenä pontimena olivat valtiontaloudelliset syyt. Kun järjestely nyt toteutuu, sillä on vahvasti väliaikaisuuden leima. Voi olla, että uudet suurmaaherrat ovat viroissaan ensimmäisiä - ja viimeisiä.

Reformilla tavoiteltu menojen leikkaus jää käytännössä melko olemattomaksi. Siitä pitää huolen lääninhallitusten henkilöstölle annettu sitoumus, jonka mukaan ketään ei vasten tahtoaan irtisanota eikä siirretä nykyisestä tehtävästään. Merkittävin säästö syntynee virkaa vaille jäävien entisten maaherrojen henkilökuluista.

Länsi-Suomen lääni sulkee sisäänsä seitsemän maakuntaa ja reilut kaksisataa toinen toistaan erilaisempaa kuntaa. Liki 1,9 miljoonalla asukkaallaan se on uusista lääneistä selvästi toiseksi kookkain.

Alueen mittasuhteet ovat nykyisiin verrattuna huikeat. Keskuskaupungista Turusta on matkaa läänin etäisimpään kolkkaan lähes puolituhatta kilometriä. Henkinen etäisyys hallinnon ja kansalaisten välillä voi osoittautua pahimmillaan vieläkin isommaksi.

Tässä moninaisuudessa maaherra on pantu paljon haltijaksi. Hän on enemmän kuin symbolisesti se yhteinen nimittäjä, joka yhdistää ja kokoaa tai sitten ei.

Hallintotieteiden tohtori Heikki Koski on epäilemättä mies paikallaan. Hän on sekä teorian että käytännön hallitseva asiantuntija, jolla tuntuu kaiken lisäksi olevan maltillisen realistinen suhtautuminen uudistukseen ja omaan rooliinsa.

Koski pitää virkansa tärkeänä tavoitteena yhtenäisen hallintokulttuurin luomista koko lääniin. Tunnettujen teesiensä hengessä hän painottaa kansalais- ja asiakasnäkökulman esille nostamista aluehallinnon toiminnassa. Kun mukaan otetaan vielä yhdenvertaisuuden vaaliminen, koossa alkaa olla maaherran kaikin puolin kannatettava ohjelmajulistus.

Vaikka lääninjaon uusista rajoista käytiin aikanaan kiivasta mittelöä, alueellisia vastakohtaisuuksia ei ole ainakaan vielä ilmennyt. Toisaalta jos ajatellaan maakuntien julkituomia yhteistyöpyrkimyksiä, Länsi-Suomen sisäiset voimaviivat voisivat olla paremminkin ojennuksessa. Väli-Suomen halu suuntautua itään ja Varsinais-Suomen etelään sopii kehnosti läntisen läänin dynamiikkaan.

Uuden lääninjaon toimivuuteen vaikuttavat paitsi maakuntien ja niiden liittojen keskinäiset suhteet myös valtion aluehallinnon, so. työvoima- ja elinkeinokeskusten toiminta. Puhumattakaan ministeriöistä, joiden väliset raja-aidat ovat osoittautuneet usein peräti työläiksi ylittää.