Sydän aivojen tasalle - vähintäin

Mia Akkasen kirjoitusta Miksi en kelpaa työkaveriksi? (TS 27.8.) lukiessani olin ihmeissäni, voiko tämä olla totta? Suomessa, tänä päivänä? Ja vielä terveyskeskuksessa.

Jos kyseissä terveyskeskuksessa ei ole muita liikuntaesteitä, kuin että ainoastaan luiska portaiden vierestä puuttuu, se pitää laittaa. Jos Mia Akkanen pystyy työnsä tekemään kohtuullisin vaikeuksin (hän lienee tottunut niihin) niin missä vika? Tulevien työkavereiden päässä vai sydämessä. Ei muuta kuin uudelleenkoulutukseen. Jos se ei auta, he ovat väärällä alalla ja heidät pitää siirtää alalle, jossa ei vammaisia kohtaa. Eikö ole muuten koskaan käynyt mielessä, että meistä kenestä tahansa voi tulla jonakin päivänä vammainen - jopa työmatkalla.

Potilaan kannalta olisi suorastaan ilahduttavaa nähdä vammainen työskentelemässä terveyskeskuksessa. Esimerkiksi: Minä menen kipeän oikean käteni kanssa hoidettavaksi ja olen jo miettinyt mitä kaikkea en voi tehdä, kenties en enää ikinä yhtikäs mitään, täysraakki. Sitten minä näen vammaisen tuolissaan työskentelemässä, mielialani muuttuu. Uskallanko sanoa, ja uskallan: minä paranen tämän näyn ansiosta 30 prosenttia.

Nyt en muuta halua kuin lukea lehdestä milloin hän on töissä hakemassaan paikassa. Ellen sitä saa tietooni, ei minulla ole muuta mahdollisuutta kuin vedota tasavallan presidentti Martti Ahtisaareen tai Euroopan neuvostoon.

P.S. Alanko kerätä Euroopan neuvostolle adressia?

Seija Tuhkanen
Koski T.L.