Kirjoittajavieras Petri Lahesmaa:
Euroedustajien
kiireet

Kesätapahtumien puhujalavoilla on meikäläisten kunnallispoliitikkojen ohella kuultu myös viime syksynä tehtäväänsä valittuja Euroopan parlamentin edustajia. Heistä eräät ovat olleet tällä saralla toisia aktiivisempia.

Kovimpina helleaikoina keskustalainen euroedustaja Sirkka-Liisa Anttila räväytti otsikoissa, ilmoittamalla äänestävänsä seuraavissa presidentinvaaleissa mieluummin Ahtisaarta, kuin ketään kokoomuslaista ehdokasta. Citykarhun ohella juuri presidentin tekeminen onkin helppo keino saada palstatilaa. Markkinatoreilla on ollut mukava haukkua hallitusta tekemättä yhtäkään rakentavaa parannusehdotusta.

Vasemmistoliitossa kaikin voimin hajaannusta tekevä euroedustaja Esko Seppänen on myös ahkera kiertämään kotimaan puhetilaisuuksissa. Hän ja keskustalainen kollegansa Paavo Väyrynen ovat julkisesti ylpeillet omilla Emu-vastaisilla kiertueillaan, joissa he tupaillasta toiseen puhuvat puuta heinää Euroopan talous- ja rahaliitosta.

On tietenkin hyvä, että suoralla vaalilla Euroopan parlamenttiin valitut edustajamme ovat parhaansa mukaan yhteydessä suomalaisiin äänestäjiinsä. Euroopan parlamentin ja koko unionin toiminta on sittenkin vielä uutta tuoreelle jäsenmaalle. Parlamentaarikkojen kautta voimme valottaa unionijärjestelmän toimintaa ja toimivuutta. Asialla on kuitenkin myös toinen puoli.

Työ Euroopan parlamentissa on pitkäjänteistä ja raskasta, mikäli on halua asioihin vaikuttaa. Suomen ja sen maakuntien asia ei etene tuumaakaan, jos edustaja keskittyy haukkumaan Suomen hallitusta markkinatoreilla.

Europarlamentaarikko ajaa tai on ajamatta Suomen asiaa Euroopan parlamentissa. Sen valiokunnissa ja ryhmäkokouksissa istuminen, sekä uusien yhteyksien luominen on puurtamista aamuvarhaisesta iltatunneille asti.

Uusia esityksiä parlamentaarikko saa eteensä jatkuvalla syötöllä. Asiakirjoihin on jaksettava perehtyä jo siksikin, ettei Suomen kannalta tärkeitä asioita jää huomaamatta.

Epäilen vahvasti, että edustajamme Euroopan parlamentissa suhtautuvat työhönsä kovin erilaisella painoarvolla henkilöstä riippuen. Hilluvatko esimerkiksi kokoomuksen Marjo Matikainen, Rkp:n Astrid Thors, demareiden Riitta Müller, keskustan Mirja Ryynänen tai vasemmistoliiton Outi Ojala jatkuvasti julkisuushakuisissa otsikoissa? Eivät.

Ei heillä ole aikaa, eikä tarvetta pohtia ennenaikaisen presidenttipelin kuvioita. Siitä Euroopan parlamentin kiivas työrytmi pitää huolen.

Toivon, että kaikki edustajamme keskittyvät päätyöhönsä. Toivon myös hartaasti, että ne suomalaiset edustajat, joiden tiedän tosissaan puurtavan tehtävässään, saavat myös joskus kiitosta työstään. Heidät on hyvä muistaa seuraavissa Euroopan parlamentin vaaleissa, ettei käy kuten keskustan Olli Rehnille, joka viime kauden yhtenä ahkerimmista, mutta vähiten itseään korostavista europarlamentaarikoista ei tullut uudelleen valituksi.

Kirjoittaja on Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kok).