Pääkirjoitus 30.8.1997:
Hallituksella vanha kaava
tuloneuvottelujen käymiseen

Pääministeri Paavo Lipposen torstaina työmarkkinajärjestöille esittelemät hallituksen tulopoliittiset tavoitteet eivät ole yllättäviä. Lipponen ja hänen hallituksensa toivovat tulopoliittisen sopimuksen tekoa jo tämän vuoden puolella, jotta talouspolitiikan uskottavuus ja yhä jatkuva noususuhdanne vahvistuisivat samalla, kun Suomen Emu-kuntoisuus varmistuisi.

Pääministerin ja työmarkkinajärjestöjen tapaamisessa keskusteltiin lähinnä vain aikataulukysymyksistä ja periaatteellisesta valmiudesta tehdä samankaltainen kattava tulosopimus kuin kaksi vuotta sitten.

Nykyinen sopimus umpeutuu useimmilla aloilla vasta tammikuun lopussa. Ajankohta on siten liian varhainen täsmällisten vastausten antamiselle. Tämän pääministeri Lipponen tietää hyvin, mutta hänen jonkin verran yllättävä tulopoliittisen keskustelun lähtölaukauksensa on kuitenkin ymmärrettävä.

Hallitus haluaa tietää ennen ensi vuoden budjetin lopullista lukkoon lyömistä järjestöjen halut nykyisenkaltaisen tulosopimuksen tekoon. Hallitus on selkeästi ilmaissut oman valmiutensa osallistua aktiivisesti sopimuksen synnyttämiseen ja palkankorotuspaineiden hillitsemiseen veroratkaisujen kautta.

Järjestökenttä niin työnantajien kuin palkansaajienkin puolella on nyt jossain määrin arvoituksellinen. Tilanne ei ole sama kuin kaksi vuotta sitten. Ulkoiset paineet eivät ole samalla tavalla ajamassa järjestöjä yhteisymmärrykseen. Varsinkin paperiliitto, mutta myös eräät muut alat, ovat selvästi liputtaneet liittokohtaisten sopimusten tielle lähtemisen puolesta.

Tammikuun lopussa umpeutuva sopimus on kuitenkin sinänsä paras uuden kattavan tulopoliittisen sopimuksen puolestapuhuja. Sen kaikki osapuolet voivat olla suhteellisen tyytyväisiä tulokseen. Inflaatio on pysynyt matalana, korot alhaalla ja palkankorotukset ovat taanneet ostovoiman kohtuullisen lisäyksen yhdessä veronkevennyksen kanssa jokseenkin kaikilla aloilla.

On luonnollista, että pääministeri Lipponen sai myönteisen vastauksen kysymykseensä järjestöjen periaatteellisesta valmiudesta toiseen kaksivuotiseen tulosopimukseen.

Periaatteellisen ja käytännöllisen valmiuden välillä voi kuitenkin tällä kertaa olla huomattava ero. Neuvottelupöytään tulee pakostakin koko joukko järjestöpoliittisia kysymyksiä, joista sopiminen ei ole helppoa. Emu-puskurien ja henkilöstörahastojen lisäksi on keskusteltava muun muassa indeksiehdosta, työajan yleisestä lyhentämisestä, koulutusrahastosta ja ansiokehitystakuusta.

Suuri merkitys varmasti on sillä, miten hallitus mitoittaa vastaantulonsa neuvottelujen loppuvaiheessa. Vielä tässä vaiheessa pääministeri ei paljastanut nurkkaakaan hallituksen korteista, mutta varmaa on, ettei hallitus tule tupopöytään tyhjin käsin.

Virallinen keskusteluyhteys on nyt kuitenkin avattu, ja sillä voi olla vain myönteinen vaikutus. Työmarkkinajärjestöillä on tieto hallituksen toiveista ja aikataulupyrkimyksistä. Vastausta neuvottelujen ajankohdasta Lipponen ei tietenkään vielä saanut, mutta syksyähän riittää.