Kakkospääkirjoitus 30.8.1997:
Tilastoilveily lopetettava

Ellei kysymys olisi todella vakavasta asiasta, näyttäytyisi Tilastokeskuksen ja työministeriön ikuinen työttömien tilastokiista harmittomalta farssilta. Mitä järkeä on kahden valtion organisaation työttömien tilastoimisesta, kun ero on jo sadantuhannen työttömän tietämissä.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömiä oli heinäkuussa 330000 eli 12,7 prosenttia työvoimasta. Työministeriön mukaan samana ajankohtana työttömien määrä oli 427000 eli 16,8 prosenttia.

Suureen eroon luvuissa on jo totuttu, mutta sadantuhannen heitto alkaa jo olla liikaa. Eikö Suomessa todellakaan päästä työttömien tilastoinnissa yhtenäisiin standardeihin?

Kysymys ei varmaankaan ole siitä, kumpi on oikeassa ja kumpi väärässä. Yhteisten peruslähtökohtien omaksumisesta on kysymys. Tilastokeskus sanoo viime vuodenvaihteessa ottaneensa käyttöön kansainvälisen työjärjestö ILO:n ja Euroopan unionin määritelmät työttömästä. Ministeriökö sitten kulkee omia omituisia polkujaan laskemalla työttömiksi sellaisia ihmisiä, jotka eivät näihin tilastoihin kuulu?

Tilastokeskus ja ministeriö käyvät alinomaista kiistaa laskentatavasta ja syyttävät toinen toisiaan virheistä ja harhoista. Kansalaisten kannalta tällainen julkinen ilveily alkaa jo tuntua vastenmieliseltä. Luottamusta eivät kumpikaan enää herätä eivätkä ansaitse.

Onkin kysyttävä, missä piileskelee hallintoministeri Jouni Backman, joka suvereenisti yhdisti läänit, mutta ei pysty saamaan aikaan yhtenäisiä tilastointimenetelmiä valtion hallintoon. Vai onko sittenkin tarkoitus tietoisesti hämätä kansalaisia kahden erilaisen totuuden saarnaamisella? Emme siis oikeastaan tiedä, mikä on Suomen työttömyystilanne. Kaksi tilastoa kenties valehtelee uskottavammin kuin yksi.