Päivän Pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Sorsa suuttui aiheesta

Pahin loukkaus, mikä poliitikolle voidaan tehdä, on syyttää häntä epäisänmaallisuudesta, jopa jonkinlaisesta maanpetturuudesta.

Kun suomettumiskauden vastareaktiona leimataan jopa entiset tasavallan presidentit Urho Kekkonen ja Mauno Koivisto sekä maan pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsa entisen Neuvostoliiton salaisen tiedustelupalvelun KGB:n agenteiksi, on hävyltä katkaistu viimeinenkin häntä.

Entisen kaksoisagentin Oleg Gordievskin ja toimittaja Inna Rogatshin kirja Sokea peili nostatti Suomessa kohun, jota se ei sinällään ansaitsisi. Jos lähihistoriaamme halutaan peilata ja penkoa, pitäisi keskustelua käydä asiallisemmalta pohjalta.

KGB:n arkistot antavat kovin vinon kuvan menneiden vuosikymmenien tapahtumista ja kertomistaan ihmisistä. Sokea peili ei kelpaa edes poliittisen terapian lääkkeeksi.

Herääkin kysymys, miksi suomalaiset kustantajat moista moskaa julkaisevat!

Kalevi Sorsan suuttumuksessa ei ole tippaakaan teeskentelyä. Kun hänestä tehdään suomettumiskauden pääkonna, ei tarvitse olla herkkähipiäinen kimmastuakseen rajustikin.

Sorsa on aina kokenut vahvimmaksi alueekseen nimenomaan ulkopolitiikan. Hän hankki ulkopoliittiset kannuksensa varsinkin Sosialistisen internationaalin (SI) aseriisuntaneuvoston puheenjohtajana, minkä ansiosta hänellä on yhä poikkeuksellisen laajat kansainväliset yhteydet.

Kun maailma oli jakautunut idän ja lännen valtablokkeihin, Sorsa risteili rauhanohjuksen tavoin korkeimmista kammareista toiseen. Sorsa nautti NL:ssa ehkä suurempaa luottamusta, mutta kyllä hän pääsi tapaamaan USA:n päämiehiäkin. Tosin ainakin kerran hän pettyi pahasti, kun Ronald Reagan ei ottanut liennytyksen lähettilästä vastaan.

Sodanjälkeisen suomalaisen ulkopolitiikan ehdoton pääsuunta oli Neuvostoliitto. Jokaisella menestyvällä poliitikolla piti olla erityissuhteet Nkp:n edustajiin. Ilman omaa kotiryssää ei ollut mikään. Idänsuhteita käytettiin hyväksi myös sisäpoliittisessa pelissä.

Näin jälkeenpäin tuntuu tietysti kummalliselta, miten tiivistä yhteydenpitoa presidentit, pääministerit ja muut poliittiset päättäjät pitivät kotiryssiinsä, jotka monissa tapauksissa olivat KGP:nkin jäseniä.

Tuskin Kekkonen ja Koivisto kuitenkaan menivät pitemmälle kuin niissä oloissa oli välttämätöntä. Myös Sorsasta tuli idänpolitiikan ikoni, mutta ei hänestä KGB:n agenttia saa tekemälläkään.

Urheilussa ja politiikassa vain lopputulos ratkaisee. Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta Suomi senkun porskuttaa EU:n jäsenenä.

Sorsa on keskeinen hahmo myös Lasse Lehtisen tällä viikolla ilmestyneessä kirjassa Luotettavat muistelmat 2, jotka kertovat savolaisen veijarin seikkailuista elämän turuilla.

Lehtinen ei tunnetusti Sorsaa rakasta. Tämä johtuu varsinkin siitä, että Sorsa tuntui olevan aina hänen urakehityksensä tiellä. Lasse aneli Kalelta tukea edes puolueen epävirallisena oikeistodemarina, mutta tämä heltyi luottamuksen osoitukseen vain yhden ainoan kerran, puolueen vappulehden Kurikan toimittamiseen. Niinpä myöskään Lehtinen ei tukenut Sorsaa tämän uran ratkaisuvaiheissa.

Valtansa huipulla Sorsa kuuli vain liepeillään pyörineitä hännystelijöitä. Kritiikin sietokyky oheni. Epäluuloisuus muistutti joskus lähes vainoharhaisuutta. Vastustajilleen hän ei antanut anteeksi koskaan.

Näistä luonteenpiirteistään Sorsa sai maksaa kalliin hinnan vuonna 1994. Hänestä ei tullut presidenttiä eikä edes Sdp:n presidenttiehdokasta.

Tästä on paljossa kiittäminen epäpyhää allianssia, jonka muodostivat oikeistodemari Lasse Lehtinen, vasemmistolainen rabulisti (yltiöpää) Erkki Tuomioja ja entinen sorsalainen, eduskunnan puhemiehen paikalta nolosti syrjäytetty Matti Ahde.

Presidentinvaalit jättivät Kalevi Sorsan psyyken vereslihalle. Paksunsuolen syövästä hän parani, mutta presidentinvaaleista Sorsa ei ole ehkä täysin toipunut vieläkään.

Monet muut politiikan ikonit, kuten Harri Holkeri ja varsinkin Johannes Virolainen ovat päässeet tappioiden yli paremmin. Tosin Sorsa ehkä eniten onkin presidentin mittainen mies.

Nyt voimme vain kuvitella, miten mahtipontinen hän olisi ollut Mäntyniemen herrana.

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.