Karhua ei olisi pitänyt
ampua millään aseella

Turun Sanomien mielipidesivulla oli 27.8. kirjoitus, jossa nimimerkki Karhufani syytti minua, että en tiedä mitä puhun karhunmetsästyksestä. Tasoissa ollaan - kovin tietävä ei ole myöskään kirjoittaja. Metsästyslaki 16 ja 18 kieltää, että kyseisellä aseella ja patruunalla ei saa ampua karhua eikä hirveä.

Poliisilaki 25 antaa poliisille oikeuden lopettaa eläin silloin, jos se aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle tai eläin aiheuttaa huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vaarantaa liikennettä. Tämä pieni karhunpoikanen ei syyllistynyt mihinkään näihin rikkeisiin.

Tarhaajat eivät suostuneet ottamaan riistanhoitopiirin apua vastaan eikä poliisipiiri rauhoittanut tilannetta paikkakunnilla, jotta asiantuntijat olisivat voineet pyydystää ja siirtää karhun muualle. Karhuun suhtauduttiin heti vihamielisesti ja tarkoitus oli tappaa eläin. Kun eläimestä ei saatu häiriintynyttä sen varjolla, että se syö hunajaa ja marjoja - karhuhan on vihannessyöjä - niin vikoja haettiin sitten muualta.

En ole ainoa kansalainen, joka on surullinen tämän pienen karhun puolesta ja tavasta jolla se lopetettiin. Olisi edes pitänyt pyytää ampujaksi ampuja, joka on ampumataitoinen, jotta eläimen ei olisi tarvinnut kärsiä vaan se olisi kuollut välittömästi. Nythän paikalla oli kuusi metsästäjää, jotka mielestäni eivät olleet päteviä ampumaan karhua - vai tekeekö poliisin päteväksi se, että isä on ampunut karhun?

Nythän pienen karhun ruumis oli reikiä täynnä, pitäisikö minun kunnioittaa tuollaisia tappajia? Olen iloinen, että pienen karhun ruumis kuopataan ja sen kiusatut lihat eivät ole enää kenenkään suussa.

Mutta onhan pää ja reikäinen talja vielä ihmisten ilona. Ostajat voivat niitä katsellessaan ihailla ihmisen aikaansaannoksia ja ripustaa ne seinälleen. Olen aina sanonut, että helpoin tapa päästä eroon eläimestä - on tappaa se.

Anja Eerikäinen
eläinsuojeluvalvoja
Turku