Mikä onkaan nappulaurheilun tarkoitus

Nappulajalkapalloilua sivusta seuranneena tahdon tuoda esille muutaman seikan, joiden seurauksena miellyttäväksi tarkoitetusta harrastuksesta on tullut joillekin lapsille henkinen rasitus.

Kaikki mukana olevat tietävät nuo usein toistetut jalot periaatteet, joiden tulisi olla kaikkien, myös valmentajien ohjenuorana. Mutta entä sitten, kun jostain syystä valmentajan päähän ei mahdu kuin yksi ajatus: Voitto. Seurauksena on pää punaisena kentän reunalla huutava äijä, joka peluuttaa vain joukkueensa parhaita väsyksiin asti. Hänen mielestään huonommat saavat seisoskella palellen, odotellen muutaman minuutin pestiä puolustukseen, jos sitäkään.

Mikä olikaan tärkeintä - osanottoko, joukkuehenki, iloinen mieli kaikilla...?Jos yksi tavoitteista on iloinen urheilumieli ja tasapuolisuus, ketä palvelee edellä mainittu usein toistuva farssi? Toiset ovat entistä ylpeämpiä, toiset taas masentuvat entisestään pää painuksissa kotiin vaeltaen.

Tasapuolinen kohtelu ei päde siinäkään, jos olet poissa harjoituksista. Toiset, ne erään mielestä paremmat, voivat vapaasti lintsata ja tulla kuitenkin peliin koko ajaksi. Toisille hyvästäkin syystä aiheutuneet poissaolot ovat välitön syy kentän reunalla tuijotteluun. Tiedän kuitenkin, että juuri heikommat ovat kaikkein eniten harjoituksissa!

Havaintojeni mukaan jotkut hyviäkin pelaajia sisältävät joukkueet eivät menesty kovin hyvin, miksi? - Koska löytyy myös valmentajia, jotka peluuttavat kaikkia yhtä paljon, niin kuin periaatteisiin kuuluu. Eikä oma tai veljen tai työkaverin poika saa mitään etuoikeuksia!

Samalla kun toivon lapsien tasapuolista, reilua ja myös henkistä kasvua tukevaa kohtelua, odotan vastauksia esimerkiksi valmennuksen pätevyysvaatimuksista, valmentajien toiminnan valvomisesta, epäkohtien esilletuomisen osoitteesta jne. En valmentajien huonoja selityksiä, vaan tietoa ylemmältä taholta. Peli-iloa kaikille!

Kaiku Kaarinasta