Suomalaisten luontoymmärrys
onkin vain myytti

Eteläisen Suomen tämän kesän kestojulkkis, karhu, pääsi viikonloppuna hengestään Eurassa, kun poliisin ampuma luoti päätti kontion taivalluksen. Karhun ampumista perusteltiin mm. sillä, että sen täytyi olla sairas, koska se ei pelännyt ihmistä ja se palasi pelottelusta huolimatta aina takaisin syömään hunajaa paikallisen tarhaajan mehiläispesistä. Olen positiivisesti yllättynyt, jos poliisien koulutukseen nykyään kuuluu todellakin myös etologian (=eläinten käyttäytymistieteen) opintoja, jotka sitten mahdollistavat moisen syvällisen karhun käyttäytymisen arvioinnin.

Rohkenen kuitenkin esittää tuosta asiantuntijalausunnosta poikkeavan mielipiteen. Karhu tai jokin muu eläin ei välttämättä ole aina sairas, vaikka se ei olisi niin ihmisarka kuin valtaosa lajitovereistaan.

Euran ja Lappi Tl:n mehiläishoitajat huokaisevat helpotuksesta nyt, kun karhu on kuollut. Kieltämättä mesikämmen aiheutti heille runsain mitoin mielipahaa ja taloudellisia menetyksiä, mutta asialle olisi kenties voitu tehdä jotain. Sähköpaimen pesien ympärillä olisi saattanut olla tehokkaampi varokeino kuin poliisivartio.

Yhden karhun kohtalon murehtiminen saattaa vaikuttaa pikkumaiselta, mutta viime aikojen tapahtumat kuvastavat oireellisesti urbanisoitunutta suomalaista ajatusmaailmaa.

Esimerkiksi viime keväänä viranomaiset ja metsästäjät tekivät kahdelle hirvelle kattavan luonneanalyysin, jonka mukaan ne olivat varmasti sairaita ja lopettamisen tarpeessa. Sodankylässä ammuttiin asutuksen liepeiltä hirvi, joka itse asiassa oli jäänyt paikoilleen vasoakseen. Paraisilla taas päästettiin tuskistaan hirvas, joka oli liian mieltynyt omakotialueen kukkapenkkeihin. Ainakin minulle jäi hieman epäselväksi, miksi sellainen hirvi, joka tulee metsäsaarekkeelta läheiselle asuinalueelle syömään, on sairas.

Suomalaisten luonnonläheisyys ja luonnon syvä ymmärrys on kaunis ja hellästi vaalittu myytti, jota me olemme innokkaasti tarjoamassa ulkolaisille turisteille. Valitettavasti tuolla käsityksellä ei näytä olevan mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Anu Salminen
Parainen